Kiina tietää, että jos 1,4 miljardia ihmistä kuluttavat per capita keskimäärin kuin US' ssa tai Suomessa, niin Maapallon kantokyky romahtaa ja biologinen luontoelämä kutistuu hälyttävästi.
2 -Näin muodoin Kiina on kauaskatseisesti ehdottanut roolia olla ympäristöasioiden johtovaltio maailmassamme
Kiina on saavuttamassa tavoitteensa kansalaistensa maallismateriaalisen hyvinvointitason osalta verrantona suhteellisesti lännen kulutusvaltioihin. Tämän tasa-arvo- ja oikeudenmukaisuustason Kiina haluaa myös kumppanimailleen Silkkiteiden reiteillä - ovathan nuo valtiot keskimäärin edelleen kehitysmaita, ja näin heilläkin on samat oikeudet maalliseen kulutustottumukseen - maailmallisen keskiarvon mukaisesti.
Nyt kaikkien on otettava vastuuta!
Tuo vastuu katsotaan kahdella mittarilla: 1) Kumuloituneiden päästöjen määrä valtioittain ja 2) per capita kulutuksen keskinäinen vertailu per valtiokansalainen - päästöineen. Tämä on sitä kiinalaisten tasa-arvoajattelua ja oikeudenmukaisuusfilosofiaa - uus-kungfutselaisella hengellä.
On siis kysymys maailmallisesta oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvon kokemuksista - todellisten tilastojen perusteella
Kiina laskee, että reaalitilastojen hyväksyminen jättää varaa nostaa nämä kehitysmaat lähemmäksi muiden jo pidempään kulutukseen tottuneiden valtioiden kanssa.
Kaupallisesti Kiina pohtii tässä itsekkäästi - omaa ylivertaista kauppaa kilpailukyvyllä, jota ei muilla toistaiseksi ole - juuri näihin kehitysmaihin! Näin Kiina ajaa itseään rooliin, jonka populaatiosuhde 1,4/7,8 oikeuttaa - suhteessa vaikkapa US' n 0,33/7,8 suhteeseen nähden.
Edellä oleviin näkökulmiin nähden länsi USA' n johdolla on herännyt vastakkainasetteluun ja informaatiosotaan, joka esiintyy hyvin US-presidentti Donald Trumpin "uhkaa, kiristä ja pakota" -politiikkana.
Maailmallinen ympäristökriisi hoidetaan vain kokonaisvaltaisella yhteistyöllä ja tämä ei siedä tätä luotua vastakkainasettumisen tilaa kuin informaatiosotaakaan - maailman hegemoniallisuudesta. e
Kiina haluaa olla maailmanlaajuisesti ympäristöasioiden huolehtija numero 1
1 - Tilastot tukevat ja eivät tue tätä ympäristöjohtajuutta - tosin Kiina on rakentanut ohjelman, jossa se korjaa kaikki ympäristöongelmansa vuoteen 2049 mennessä.
Ympäristöhaittoja sekä päästöjä tulee tarkastella laajemmin
Ensinnäkin ympäristöpäästöjen vuodesta toiseen kumuloituvuus on vähän tunnettu - tunnetusti ongelmat kasautuvat vuosien saatossa - niin hiilidioksidi kuin muutkin jätökset, joita ihmisperäinen tuotanto ja kulutus aikaansaavat. Kumuloituvuutta on tutkittava noin 100 vuoden hahlossa.
Kiina oli ja on osin vieläkin kehitysmaa - aina 2000-luvun alkuun asti
Kiinan nousu maailman suurimmaksi taloudeksi aktivoitui vuonna 2015 (bkt/PPP* - IMF 2015). Näin Kiinasta tuli myös maailman suurin vientivaltio ja absoluuttinen päästöjen lähde. Päästöjen suureen määrään vaikutti myös se, että lännestä siirrettiin paljon tuotantoa** (ja myös työpaikkoja) Kiinaan ja samalla vietiin omia ympäristöjätöksiä kiinalaisten "taskuihin".
Kiina halusi edesmenneen suuren miehen Deng Xiaoping' in ohjeistamana omaan osuusrooliinsa maailmassamme - jo populaatiosuhteensa 1,4/7,8 osalta - "Menkää ja rikastukaa" -Deng kehotti.
Oli kysymys yksilötasoisesta maallismateriaalisesta hyvinvoinnista - lähinnä kulutuksena
Olihan Kiina tältä osin kaukana jäljessä lännestä per capita -laskentana. Deng halusi kiinalaisille saman oikeuden kuin mitä se oli lännen kulutusmaissa, joissa kasvuhokema ja näyttö- ja vertailutalous ajoivat kehitystä kohden luontobiologian romahdusta.
Nyt kiinalaiset ovat tulleet tähän arveluttavaan kehitykseen mukaan, mutta vain vimeisten noin 15 vuoden aikana, kun lännenmies sai kulutusjuhlia jo lähes 100 vuotta - ainakin ympäristöpäästöjen aikaansaajana.
Kiina johto haluaa nostaa sen omat kansalaiset samaan oikeudenmukaisuustasoon kuin mitä on lännessä - niin myös kulutusmahdollisuuksien mukaan >
1 - 2
Uuden Silkkitien investoinnit vesittävät Kiinan ilmastotavoitteet
2 - Näin muodoin Kiina on kauaskatseisesti ehdottanut roolia olla ympäristöasioiden johtovaltio maailmassamme
Kiina on saavuttamassa tavoitteensa kansalaistensa maallismateriaalisen hyvinvointitason osalta verrantona suhteellisesti lännen kulutusvaltioihin. Tämän tasa-arvo- ja oikeudenmukaisuustason Kiina haluaa myös kumppanimailleen Silkkiteiden reiteillä - ovathan nuo valtiot keskimäärin edelleen kehitysmaita, ja näin heilläkin on samat oikeudet maalliseen kulutustottumukseen - maailmallisen keskiarvon mukaisesti.
Nyt kaikkien on otettava vastuuta!
Tuo vastuu katsotaan kahdella mittarilla: 1) Kumuloituneiden päästöjen määrä valtioittain ja 2) per capita kulutuksen keskinäinen vertailu per valtiokansalainen - päästöineen. Tämä on sitä kiinalaisten tasa-arvoajattelua ja oikeudenmukaisuusfilosofiaa - uus-kungfutselaisella hengellä.
On siis kysymys maailmallisesta oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvon kokemuksista - todellisten tilastojen perusteella
Kiina laskee, että reaalitilastojen hyväksyminen jättää varaa nostaa nämä kehitysmaat lähemmäksi muiden jo pidempään kulutukseen tottuneiden valtioiden kanssa.
Kaupallisesti Kiina pohtii tässä itsekkäästi - omaa ylivertaista kauppaa kilpailukyvyllä, jota ei muilla toistaiseksi ole - juuri näihin kehitysmaihin! Näin Kiina ajaa itseään rooliin, jonka populaatiosuhde 1,4/7,8 oikeuttaa - suhteessa vaikkapa US' n 0,33/7,8 suhteeseen nähden.
Edellä oleviin näkökulmiin nähden länsi USA' n johdolla on herännyt vastakkainasetteluun ja informaatiosotaan, joka esiintyy hyvin US-presidentti Donald Trumpin "uhkaa, kiristä ja pakota" -politiikkana.
Maailmallinen ympäristökriisi hoidetaan vain kokonaisvaltaisella yhteistyöllä ja tämä ei siedä tätä luotua vastakkainasettumisen tilaa kuin informaatiosotaakaan - maailman hegemoniallisuudesta. e
1 - 1
Uuden Silkkitien investoinnit vesittävät Kiinan ilmastotavoitteet
1 - Tilastot tukevat ja eivät tue tätä ympäristöjohtajuutta - tosin Kiina on rakentanut ohjelman, jossa se korjaa kaikki ympäristöongelmansa vuoteen 2049 mennessä.
Ympäristöhaittoja sekä päästöjä tulee tarkastella laajemmin
Ensinnäkin ympäristöpäästöjen vuodesta toiseen kumuloituvuus on vähän tunnettu - tunnetusti ongelmat kasautuvat vuosien saatossa - niin hiilidioksidi kuin muutkin jätökset, joita ihmisperäinen tuotanto ja kulutus aikaansaavat. Kumuloituvuutta on tutkittava noin 100 vuoden hahlossa.
Kiina oli ja on osin vieläkin kehitysmaa - aina 2000-luvun alkuun asti
Kiinan nousu maailman suurimmaksi taloudeksi aktivoitui vuonna 2015 (bkt/PPP* - IMF 2015). Näin Kiinasta tuli myös maailman suurin vientivaltio ja absoluuttinen päästöjen lähde. Päästöjen suureen määrään vaikutti myös se, että lännestä siirrettiin paljon tuotantoa** (ja myös työpaikkoja) Kiinaan ja samalla vietiin omia ympäristöjätöksiä kiinalaisten "taskuihin".
Kiina halusi edesmenneen suuren miehen Deng Xiaoping' in ohjeistamana omaan osuusrooliinsa maailmassamme - jo populaatiosuhteensa 1,4/7,8 osalta - "Menkää ja rikastukaa" -Deng kehotti.
Oli kysymys yksilötasoisesta maallismateriaalisesta hyvinvoinnista - lähinnä kulutuksena
Olihan Kiina tältä osin kaukana jäljessä lännestä per capita -laskentana. Deng halusi kiinalaisille saman oikeuden kuin mitä se oli lännen kulutusmaissa, joissa kasvuhokema ja näyttö- ja vertailutalous ajoivat kehitystä kohden luontobiologian romahdusta.
Nyt kiinalaiset ovat tulleet tähän arveluttavaan kehitykseen mukaan, mutta vain vimeisten noin 15 vuoden aikana, kun lännenmies sai kulutusjuhlia jo lähes 100 vuotta - ainakin ympäristöpäästöjen aikaansaajana.
Kiina johto haluaa nostaa sen omat kansalaiset samaan oikeudenmukaisuustasoon kuin mitä on lännessä - niin myös kulutusmahdollisuuksien mukaan >