Poliittisen länsi-ilmaston suurin hokema on demokratia - missä sen kehitysvaiheessa olemme juuri nyt -kysytään yhä useammin
1 - [2005] Demokratia, tuo kansanvallaksi käännetty ominaisuus ei toteudu kuin pinnalta ja vain välivuosin. Demokratia edellyttää aktiivista toimintaa kansalaisten taholta.
Tämän päivän politiikka ei tahdo saada laajoja kansalaisryhmiä mukaansa; kyseessä on ehkä peliväsymys aktiivisuuteen voimattomuutta vastaan, missä markkinamekanistisen maailman talousvaltaa ja ostovoimansiirtoja valvoo vain liike-elämä ja johon poliittinen hallintokoneisto ei enää saa otetta.
Puoluepolitiikka on etääntynyt kansasta; on syntynyt poliittinen ihmisrotu, joka keskustelee omaa kieltään, mistä ei saa selkoa kaduntoimintoihin. EU - Bryssel ja uuden uljaan Yhteisön tavoiteasetanta keskittyy pikkunäpeltämiseen ja laajentumiseen entistenkin asioiden ollessa vaikeilta osin päättämättöminä.
Euroopan kansallisvaltiot vetelevät omia narujaan näkemättä keskinäisyyden voimaa, millä oikeutetusti EU olisi ehdoton suurvalta maailmassa osaamisen ja innovoinnin osalta.
Suomessa (-kin) kiistatta odotetaan vahvaa presidenttiä,
... vaikka valitsemamme eduskunta riisui presidentin pelivälineet jo edellisillä erätauoilla. Kansa haluaa heti täytettäväksi mm. poliisien avoimet virat. Kansa antaisi armeijallemme heti rahaa, jos saisi päättää. Kansa antaisi heti täydet valtuudet käydä työttömyyden kimppuun ja tosissaan, koska oikeus työtekoon on valtion erityisessä suojeluksessa.
Toinen vastuu on oikeudenmukaisuus tulontasauksessa - kuka ja ketkä ansaitsevatkaan suhteessa toisiinsa! >[2]
Työ teettäjäänsä kiittää - kohti kansalaispalkkaa?
[2014] Ennen tuo otsikko muotoiltiin ”työ tekijäänsä kiittää”. Maailma on muuttunut. Työt ovat vähentyneet, vaikka tekemistä olisi enemmän kuin koskaan. Innokkaimat futuristit ovat laittamassa ihmisen tekemättömyyden lasikuutioon – ikuiselle lomalle viettämään ohjattua vapaa-aikaa. Robotisaatiosta odotetaan kaiken pelastajaa ja kaikille riittävästi kaikea [-rafl.]
Suomessa on nyt yli 300.000 työtöntä, joista yhä useampi on nuori. Nuorena on vitsa väännettävä ja työ opittava, muutoin ei kuulemma kunnian kukko laula. Nuori haluaisi tehdä työtä, mutta kun sitä ei tarjota – tai sitten sellaisella palkalla, että kannattaa olla mieluummin kortistossa. Missä vika? Eikö työ ja halu kohtaa? ... Me olemme maailmanlaajuisessa työn uudellenjaon taistelussa
Kaukoidän toveri tekee kuudesosapalkalla samat tehtävät kuin me, ja ehkä vähän enemmänkin – työpaikan menettämisen pelossa. Itäisellä toverilla ei ole niitä työntekijän suojelujärjestelmiä kuin on meillä, ainakaan vielä. Työtä tehdään yhä vähemmän ja tuottoa vaaditaan yhä enemmän
Automaatio on voimaa, näin saadaan lakkoiluherkät toverit pois linjoilta ja tuotanto saa kasvaa – onhan kasvuhokema se yleisin haukahtelu, mitä työnantajaleiristä kuuluu.
Myös poliitikot ja tutkijatkin ovat hurahtaneet tähän kasvukiimaan, pitää saada enemmän, nopeammin ja yhä useammille. Milloin biosfääri, josta elinvoima ammennetaan sanoo ”painavan sanansa” ja painaa stoppibittiä?
Kuinka paljon meidän pitää tehdä töitä?
Niin paljon, että toimeentulo turvautuu siten, että seuraavanakin päivänä on kiva mennä töihin. Tältä osin työn pitäisi kiittää myös tekijäänsä. Samalla toveri on tuottoisimmillaan ja kantaa parhaiten vastuun tekemisistään ja näin teettäjäkin saa mitä tälle kohtuullisesti kuuluu.
Työ on elämän suola
Työ luo sosiaalisuutta, yhteenkuuluvuutta, hyödylliseksi tuntemisen miellyttävyyttä sekä tunnustusta, että kuuluu joukkoon.
1
Kuinka demokratia mitataan?
1 - [2005] Demokratia, tuo kansanvallaksi käännetty ominaisuus ei toteudu kuin pinnalta ja vain välivuosin. Demokratia edellyttää aktiivista toimintaa kansalaisten taholta.
Tämän päivän politiikka ei tahdo saada laajoja kansalaisryhmiä mukaansa; kyseessä on ehkä peliväsymys aktiivisuuteen voimattomuutta vastaan, missä markkinamekanistisen maailman talousvaltaa ja ostovoimansiirtoja valvoo vain liike-elämä ja johon poliittinen hallintokoneisto ei enää saa otetta.
Puoluepolitiikka on etääntynyt kansasta; on syntynyt poliittinen ihmisrotu, joka keskustelee omaa kieltään, mistä ei saa selkoa kaduntoimintoihin. EU - Bryssel ja uuden uljaan Yhteisön tavoiteasetanta keskittyy pikkunäpeltämiseen ja laajentumiseen entistenkin asioiden ollessa vaikeilta osin päättämättöminä.
Euroopan kansallisvaltiot vetelevät omia narujaan näkemättä keskinäisyyden voimaa, millä oikeutetusti EU olisi ehdoton suurvalta maailmassa osaamisen ja innovoinnin osalta.
Suomessa (-kin) kiistatta odotetaan vahvaa presidenttiä,
... vaikka valitsemamme eduskunta riisui presidentin pelivälineet jo edellisillä erätauoilla. Kansa haluaa heti täytettäväksi mm. poliisien avoimet virat. Kansa antaisi armeijallemme heti rahaa, jos saisi päättää. Kansa antaisi heti täydet valtuudet käydä työttömyyden kimppuun ja tosissaan, koska oikeus työtekoon on valtion erityisessä suojeluksessa.
Toinen vastuu on oikeudenmukaisuus tulontasauksessa - kuka ja ketkä ansaitsevatkaan suhteessa toisiinsa! >[2]
2
Kansalaispalkka voisi pelastaa taide- ja kulttuurialan
[2014] Ennen tuo otsikko muotoiltiin ”työ tekijäänsä kiittää”. Maailma on muuttunut. Työt ovat vähentyneet, vaikka tekemistä olisi enemmän kuin koskaan. Innokkaimat futuristit ovat laittamassa ihmisen tekemättömyyden lasikuutioon – ikuiselle lomalle viettämään ohjattua vapaa-aikaa. Robotisaatiosta odotetaan kaiken pelastajaa ja kaikille riittävästi kaikea [-rafl.]
Suomessa on nyt yli 300.000 työtöntä, joista yhä useampi on nuori. Nuorena on vitsa väännettävä ja työ opittava, muutoin ei kuulemma kunnian kukko laula. Nuori haluaisi tehdä työtä, mutta kun sitä ei tarjota – tai sitten sellaisella palkalla, että kannattaa olla mieluummin kortistossa. Missä vika? Eikö työ ja halu kohtaa?
...
Me olemme maailmanlaajuisessa työn uudellenjaon taistelussa
Kaukoidän toveri tekee kuudesosapalkalla samat tehtävät kuin me, ja ehkä vähän enemmänkin – työpaikan menettämisen pelossa. Itäisellä toverilla ei ole niitä työntekijän suojelujärjestelmiä kuin on meillä, ainakaan vielä.
Työtä tehdään yhä vähemmän ja tuottoa vaaditaan yhä enemmän
Automaatio on voimaa, näin saadaan lakkoiluherkät toverit pois linjoilta ja tuotanto saa kasvaa – onhan kasvuhokema se yleisin haukahtelu, mitä työnantajaleiristä kuuluu.
Myös poliitikot ja tutkijatkin ovat hurahtaneet tähän kasvukiimaan, pitää saada enemmän, nopeammin ja yhä useammille. Milloin biosfääri, josta elinvoima ammennetaan sanoo ”painavan sanansa” ja painaa stoppibittiä?
Kuinka paljon meidän pitää tehdä töitä?
Niin paljon, että toimeentulo turvautuu siten, että seuraavanakin päivänä on kiva mennä töihin. Tältä osin työn pitäisi kiittää myös tekijäänsä. Samalla toveri on tuottoisimmillaan ja kantaa parhaiten vastuun tekemisistään ja näin teettäjäkin saa mitä tälle kohtuullisesti kuuluu.
Työ on elämän suola
Työ luo sosiaalisuutta, yhteenkuuluvuutta, hyödylliseksi tuntemisen miellyttävyyttä sekä tunnustusta, että kuuluu joukkoon.