Kuinka itse ihmisen elämäntapa ja tottumusmuutokset pieneen jatkuvaan "nälkään" suhtautuisivat?
2 - Olisiko kuitenkin tuloksena sopeutuma, koska viime vuosisadan aikana fyysisen työmme määrä on ratkaisevasti vähentynyt ja sen myötä entinen normaalisyöminen on muuttunut monilla ylensyömiseksi aiheuttaen joukon nykyajan markkinataloussairauksia kohentamaan lisääntyvää verotustarvettamme hoitojärjestelmien laajentamiseksi?
Voisiko kehomme tasaantua sille normaalille, siis vähentyvälle kalorimäärälle, joka ylläpitää optimaalista energiakulutusta tehtyyn lihastyöhön nähden?
Onko eläinkunta ilman ihmisaiheuttajien vaikutusta terveempi ja elinvoimaisempi? Keskimäärin eläinkunta on ravinnon niukkuudessa ja mikäli ravintoa on yllinkyllin ja ehkä ylikin, korreloituu se laajempana suvunjatkantona, aikaansaaden ravintoketjussa runsaamman tarjonnan, jolloin luonnontasapainoa mm. ylläpitävä syödyksi tulemisen laki hoitaa populan liiallisen ylikasvun.
Näin kaupunkilaistuneen maatiaisjärjellä ajatellen tämä "niukkuuden" elontila tuntuisi luonnolliselta, sillä katsomalla peiliin ja ympärilleen huomaa elintasokukkuloita riittävästi kasvattamaan elintasosairauksien tilastokäyrien kulmakertoimia. Kuinka suomalainen maatalous voisi hyötyä paremman laadun ja "sisällön" tavoittelusta määrän kustannuksella?
Onko olemassa niukkuusajattelun pohjalta maataloutemme elinkelpoisuuden parantumista paremman laadun myötä paremmasta kilohinnasta? Kuinka elintarviketeollisuutemme ja tämän tuotekehitys voisivat tästä hyötyä?
Lopuksi; olisiko mukavampi katsoa peilistä itseään, havaiten muutoksen aikaansaama päämäärän saavutus? e
Eläinkunta säilyy kunnossa ollessaan jatkuvalla "dieetillä"
1 - Tiede-lehti (8/2005) artikkelissaan toteaa nälässä olemisen kehittävän pidemmän eliniän ja terveemmän elontaipaleen. Esimerkkinä on käytetty eläinkuntaa, jossa keskimäärin vallitsee jatkuva nälkä ja "puute" kaloreista. Tutkimuksien mukaan pienessä nälässä eläminen on terveellisempää kuin ne liikakalorit, joilla saamme kulutustaloustunnusmerkit vyätäröllemme.
Nykyaikana energiatarve on entisestään vähentynyt; naisilla 2000 kcal ja miehillä 2500
Tutkijoiden mielestä jatkuva "kalorivaje" voisi pudottaa tarpeen naisilla 1400 kaloriin ja miehillä 1750:een, terveyden kärsimättä. Huomio kiinnittyy enemmänkin laatuun ja monipuolisuuteen kuin määrään.
Ihmisen kulttuuri on vuosituhansien saatossa korostanut syömisen nautinnnontarpeen tärkeyttä yli sen perustarpeen elintoimintojen ylläpitäjänä. Ravintolaillallinen ei tarvitsisi olla pöydät notkuttava, vaan vähyydessään arvostusta saavuttava (kaloriarvot otettu Tiede 8/2005 lehdestä tyypillisille nykyajan ihmisille).
Mikäli Tiede-lehden artikkelin asiantuntijoiden ja tutkijoiden päätelmät johtaisivat syötävän määrän vähentymiseen ja niukkuuden laadun lisääntymiseen, olisiko tuloksena terveempi elämä? Mikäli näin, yhteiskuntamme säästäisi merkittävät rahat sairaudenhoidosta terveyden vaalimiseen, ehkä säästynyttä rahaa riittäisi myös koulutuksen kohdentamiseen ja - jatkuvuuteen.
Kuinka itse ruokahuolto voisi hyötyä määrältään pienemmästä kulutuksesta?
Olisiko nykyaikainen määrän tavoittelu peltohehtaarilta muuttumassa laadun tavoitteluksi kilohinnan noustessa ja viljelyn muuttuessa luonnonmukaisemmaksi?
Kuinka maaperäköyhtyminen muuttuisi, jos emme ottaisi maksimaalista hehtaarihyötyä, vaan suuntaisimme kehityksen itse ruoan raaka-aineen sisältöön ennemmin kuin kilomäärän lisäämiseen >
Kiusaaminen on vallantavoittelua ja esillepanoa, kun normaalit hyväksyttävät vaikuttamisen keinot eivät riitä tai ominaisuudet eivät vain yllä saavuttamaan ryhmähyväksyntää ja mielikuvaa pidettynä olemisesta.
Kiusaajan mieli on usein tyhjä, päämäärätön ja epävarma - luottamus omaan itseensä on heikko - ei koeta tarpeelliseksi tuntemisen riemua.
Kiusaaja tarvitsee apua -näin ideaalisesti voisimme sanoa, mutta kiusaaja on henkilö, joka siirretään kiusatun luota pois, vaikkapa toiseen kouluun - entä varmat todisteet kiusaamisen syistä ja juuritekijöistä. Olisiko kuitenkin inhimillisen yhteiskunnan nähtävä vaivaa myös kiusaajan puolelle? .. Koulukiusaajasta työpaikkakiusaajaksi
Kuinka moni työpaikkakiusaaja on entinen koulukiusaaja? *] Meissä kaikissa perinnöllisenä asuva ilkeämieli istuu tiukasti olkapäällä – pönkittääksemme omaa valtaa, itsetuntoa ja hetkellisesti vajavaista mieltä.
Kiusaaja usein painostuksellaan peittoaa omaa vajavaisuuttaan – käymme ”heikomman” kimppuun – myös sanan säilällä. Olemme ronkkijoita, ja joskus hävettää urakalla, mitä tuli tehdyksi, sillä ”ilkeämielen” tilalle voi astua myös ”lempeämieli”.
Vuosia sitten pohdimme aihetta syvällisesti – asiaan kimmokkeen antoi tuolloin juuri julkistettu Päivi Hamaruksen väitöskirja koulukiusaajista; siitä olikin helppo vetää kysymys: ”Kuinka moni koulukiusaaja siirtää ilkeämielen myös työpaikalle?”
... Moni kiusattu päätyy mielenterveyden ongelmiin – ja vain promille suomalaisista mahtuu mielisairaaloihin. Koulukiusaaminen on ollut "ikiaikainen juttu" - niin nytkin
Tänään ei vain kiusata - vaan ilmentyy väkivaltaa, eikä vain rajuna henkisyytenä, vaan myös fyysisenä: " ... poika kuristi allaan olevaa tyttöä kaulasta - sanoen: minä tapan sinut" - totisinta totta erään koulun läheltä - paikalla olleen aikuissilminnäkijän kertomana.
1 - 2
Kevyempi Suomi
2 - Olisiko kuitenkin tuloksena sopeutuma, koska viime vuosisadan aikana fyysisen työmme määrä on ratkaisevasti vähentynyt ja sen myötä entinen normaalisyöminen on muuttunut monilla ylensyömiseksi aiheuttaen joukon nykyajan markkinataloussairauksia kohentamaan lisääntyvää verotustarvettamme hoitojärjestelmien laajentamiseksi?
Voisiko kehomme tasaantua sille normaalille, siis vähentyvälle kalorimäärälle, joka ylläpitää optimaalista energiakulutusta tehtyyn lihastyöhön nähden?
Onko eläinkunta ilman ihmisaiheuttajien vaikutusta terveempi ja elinvoimaisempi?
Keskimäärin eläinkunta on ravinnon niukkuudessa ja mikäli ravintoa on yllinkyllin ja ehkä ylikin, korreloituu se laajempana suvunjatkantona, aikaansaaden ravintoketjussa runsaamman tarjonnan, jolloin luonnontasapainoa mm. ylläpitävä syödyksi tulemisen laki hoitaa populan liiallisen ylikasvun.
Näin kaupunkilaistuneen maatiaisjärjellä ajatellen tämä "niukkuuden" elontila tuntuisi luonnolliselta, sillä katsomalla peiliin ja ympärilleen huomaa elintasokukkuloita riittävästi kasvattamaan elintasosairauksien tilastokäyrien kulmakertoimia.
Kuinka suomalainen maatalous voisi hyötyä paremman laadun ja "sisällön" tavoittelusta määrän kustannuksella?
Onko olemassa niukkuusajattelun pohjalta maataloutemme elinkelpoisuuden parantumista paremman laadun myötä paremmasta kilohinnasta? Kuinka elintarviketeollisuutemme ja tämän tuotekehitys voisivat tästä hyötyä?
Lopuksi; olisiko mukavampi katsoa peilistä itseään, havaiten muutoksen aikaansaama päämäärän saavutus? e
1 - 1
Kevyempi Suomi
1 - Tiede-lehti (8/2005) artikkelissaan toteaa nälässä olemisen kehittävän pidemmän eliniän ja terveemmän elontaipaleen. Esimerkkinä on käytetty eläinkuntaa, jossa keskimäärin vallitsee jatkuva nälkä ja "puute" kaloreista. Tutkimuksien mukaan pienessä nälässä eläminen on terveellisempää kuin ne liikakalorit, joilla saamme kulutustaloustunnusmerkit vyätäröllemme.
Nykyaikana energiatarve on entisestään vähentynyt; naisilla 2000 kcal ja miehillä 2500
Tutkijoiden mielestä jatkuva "kalorivaje" voisi pudottaa tarpeen naisilla 1400 kaloriin ja miehillä 1750:een, terveyden kärsimättä. Huomio kiinnittyy enemmänkin laatuun ja monipuolisuuteen kuin määrään.
Ihmisen kulttuuri on vuosituhansien saatossa korostanut syömisen nautinnnontarpeen tärkeyttä yli sen perustarpeen elintoimintojen ylläpitäjänä. Ravintolaillallinen ei tarvitsisi olla pöydät notkuttava, vaan vähyydessään arvostusta saavuttava (kaloriarvot otettu Tiede 8/2005 lehdestä tyypillisille nykyajan ihmisille).
Mikäli Tiede-lehden artikkelin asiantuntijoiden ja tutkijoiden päätelmät johtaisivat syötävän määrän vähentymiseen ja niukkuuden laadun lisääntymiseen, olisiko tuloksena terveempi elämä? Mikäli näin, yhteiskuntamme säästäisi merkittävät rahat sairaudenhoidosta terveyden vaalimiseen, ehkä säästynyttä rahaa riittäisi myös koulutuksen kohdentamiseen ja - jatkuvuuteen.
Kuinka itse ruokahuolto voisi hyötyä määrältään pienemmästä kulutuksesta?
Olisiko nykyaikainen määrän tavoittelu peltohehtaarilta muuttumassa laadun tavoitteluksi kilohinnan noustessa ja viljelyn muuttuessa luonnonmukaisemmaksi?
Kuinka maaperäköyhtyminen muuttuisi, jos emme ottaisi maksimaalista hehtaarihyötyä, vaan suuntaisimme kehityksen itse ruoan raaka-aineen sisältöön ennemmin kuin kilomäärän lisäämiseen >
3
Kun kiusaamistapaus tulee koulussa ilmi, kiusaajaa tulisi vaatia tekemään siitä kirjallinen selvitys vanhemmille
Kiusaajan mieli on usein tyhjä, päämäärätön ja epävarma - luottamus omaan itseensä on heikko - ei koeta tarpeelliseksi tuntemisen riemua.
Kiusaaja tarvitsee apua -näin ideaalisesti voisimme sanoa, mutta kiusaaja on henkilö, joka siirretään kiusatun luota pois, vaikkapa toiseen kouluun - entä varmat todisteet kiusaamisen syistä ja juuritekijöistä. Olisiko kuitenkin inhimillisen yhteiskunnan nähtävä vaivaa myös kiusaajan puolelle?
..
Koulukiusaajasta työpaikkakiusaajaksi
Kuinka moni työpaikkakiusaaja on entinen koulukiusaaja? *] Meissä kaikissa perinnöllisenä asuva ilkeämieli istuu tiukasti olkapäällä – pönkittääksemme omaa valtaa, itsetuntoa ja hetkellisesti vajavaista mieltä.
Kiusaaja usein painostuksellaan peittoaa omaa vajavaisuuttaan – käymme ”heikomman” kimppuun – myös sanan säilällä. Olemme ronkkijoita, ja joskus hävettää urakalla, mitä tuli tehdyksi, sillä ”ilkeämielen” tilalle voi astua myös ”lempeämieli”.
…
*] YLE TV1 MoT esitti 28.10.2013 kantaa ottavan ohjelman työpaikkakiusaajista.
~ http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/10/24/tyopaikkakiusattu-saa-harvoin-apua -
Vuosia sitten pohdimme aihetta syvällisesti – asiaan kimmokkeen antoi tuolloin juuri julkistettu Päivi Hamaruksen väitöskirja koulukiusaajista; siitä olikin helppo vetää kysymys: ”Kuinka moni koulukiusaaja siirtää ilkeämielen myös työpaikalle?”
...
Moni kiusattu päätyy mielenterveyden ongelmiin – ja vain promille suomalaisista mahtuu mielisairaaloihin.
Koulukiusaaminen on ollut "ikiaikainen juttu" - niin nytkin
Tänään ei vain kiusata - vaan ilmentyy väkivaltaa, eikä vain rajuna henkisyytenä, vaan myös fyysisenä: " ... poika kuristi allaan olevaa tyttöä kaulasta - sanoen: minä tapan sinut" - totisinta totta erään koulun läheltä - paikalla olleen aikuissilminnäkijän kertomana.