Eilen syttyivät tuhannet muistokynttilät Helsingin Koskelan surullisen yksinäisyyden muistoksi - pienelle ihmiselle vailla suojaa, turvaa ja huomioimista
Väkivalta sai äärimuodot - koko kouluajan koulukiusattu nuori poika tapettiin | murhattiin vapaaottelutyyliin (videot olivat tehneet tehtävänsä). Tappajat eivät saattaneet täysin ymmärtää tekojaan. Lopputulos oli kuitenkin lopullinen - yhteiskunta menetti yhden jäsenensä.
Tässä ei enää syyllistetä ketään - oikeus tekee omat tuomionsa, tyydymme niihin
Nyt on katsottava huomiseen. Meidän yhteiskunta on näivettymässä. Syntyvyys on vähentynyt kantasuomalaisten osalta hälyttävästi. Meidän yhteiskunnalla ei ole varaa menettää yhtään jäsentään. Huonoa jäsentä ei ole, on vain tarpeellisia, joiden huolehtiminen lasten ja nuorten osalta on triangelissa:
Koti, koulu ja viranomaiset, voimme myös muotoilla kolmion yhteen: vanhemmat, opettajat ja keskiössä itse koululainen | oppilas.
Tänään muistamme ja tänään me päätämme - emme jätä ketään yksin, vaan puhallamme yhteiseen henkeen - sinällään sodista tyhjäksi koluttu sananparsi: "Ei enää koskaan" -tekojen alle, mikä tarkoittaa osallistumista meille iseille, äideille; ja unohtamatta yhteiskuntamme ylintä porrasta.
Päätä ei enää pensaaseen. Kutsumme painokkaasti mukaan tähän muistopäivään niin tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja PM Sanna Marin perheineen - molemmilla on pieni lapsi. Kukaan ei halua yhdellekään lapselle ja nuorelle enää sellaista kohtaloa, joka tuotti lopullisuuden Koskelassa.
Nyt on kannettava vastuuta!
Vähennetään sekaantumista muiden ulkoisten sisäisiin asioihin ja nyt keskitytään meidän omiin asioihin, niihin sellaisiin, joilla on suurta merkitystä koko yhteiskunnallemme.
Ei niin pientä, ettei se olisi suurta
Yhteiskunta tarvitsee lapset ja nuoret, ja heidät juuri huomioituina ja huolehdittuina. Nyt mukaan. Yhteiskuntaa ei ole ilman lapsia ja nuoria.
Muisto kauniina henkäyksenä kaikille nuorina menehtyneille - toisen käden väkivallan toimesta.
Väkivalta sai äärimuodot - koko kouluajan koulukiusattu nuori poika tapettiin | murhattiin vapaaottelutyyliin (videot olivat tehneet tehtävänsä). Tappajat eivät saattaneet täysin ymmärtää tekojaan. Lopputulos oli kuitenkin lopullinen - yhteiskunta menetti yhden jäsenensä.
Tässä ei enää syyllistetä ketään - oikeus tekee omat tuomionsa, tyydymme niihin
Nyt on katsottava huomiseen. Meidän yhteiskunta on näivettymässä. Syntyvyys on vähentynyt kantasuomalaisten osalta hälyttävästi. Meidän yhteiskunnalla ei ole varaa menettää yhtään jäsentään. Huonoa jäsentä ei ole, on vain tarpeellisia, joiden huolehtiminen lasten ja nuorten osalta on triangelissa:
Koti, koulu ja viranomaiset, voimme myös muotoilla kolmion yhteen: vanhemmat, opettajat ja keskiössä itse koululainen | oppilas.
Tänään muistamme ja tänään me päätämme - emme jätä ketään yksin, vaan puhallamme yhteiseen henkeen - sinällään sodista tyhjäksi koluttu sananparsi: "Ei enää koskaan" -tekojen alle, mikä tarkoittaa osallistumista meille iseille, äideille; ja unohtamatta yhteiskuntamme ylintä porrasta.
Päätä ei enää pensaaseen. Kutsumme painokkaasti mukaan tähän muistopäivään niin tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja PM Sanna Marin perheineen - molemmilla on pieni lapsi. Kukaan ei halua yhdellekään lapselle ja nuorelle enää sellaista kohtaloa, joka tuotti lopullisuuden Koskelassa.
Nyt on kannettava vastuuta!
Vähennetään sekaantumista muiden ulkoisten sisäisiin asioihin ja nyt keskitytään meidän omiin asioihin, niihin sellaisiin, joilla on suurta merkitystä koko yhteiskunnallemme.
Ei niin pientä, ettei se olisi suurta
Yhteiskunta tarvitsee lapset ja nuoret, ja heidät juuri huomioituina ja huolehdittuina. Nyt mukaan. Yhteiskuntaa ei ole ilman lapsia ja nuoria.
Muisto kauniina henkäyksenä kaikille nuorina menehtyneille - toisen käden väkivallan toimesta.