Mekin ostimme "sian säkissä", kun markka vaihdettiin euroon, jopa kansalaisten siitä tarkoin tietämättä!
Talousviisas Sixten Korkman sanoi taannoin, ettei euroon pitänyt mennä, mutta ei siitä voi erotakaan. No, meillä on euro ja "sika säkistä" nyt päivän valossa, jossa talous- ja finanssiasiantuntijat vääntelevät kättä - hyvä vai huono.
Britit halusivat itsenäisyyden tehdä kauppaa ja päättää omista asioista
Nyt Iso-Britannia on haluamassaan ja voi tehdä vapaasti haluamiaan kauppasopimuksia koko muun maailman kanssa, joka on ilman EU' ta väestöpopulaationa 7,46/7,9. EU edustaa ihmiskunnasta 0,44/7,9 - tosin EU' n ostovoimakyky on edelleen huomattavan suuri.
Nyt maaliskuussa 2021, kun tammikuu on vasta tilastoissa, emme voi määrittää 'sian säkissä oloa' - tietoa on aivan liian vähän. Samoin, kun huomattiin melkoinen joulukuu-tammikuu vähenemä, olisi se pitänyt projisoida aiempien vastaavien kuukausivertailujen kanssa - sekä huomioida Korona, mutta myös "uusi tuntematon" kun tullipaperit monimutkaistuivat "yhdessä yössä".
Odotellaan rauhaisasti tuonne vuoden puoliväliin ja tarkastellaan siten "sikaa säkissä"
Euronkin tulo meille (kansalta lopulta salassa) paljastui kaikessa hyödyssään kuin rajoittavuudessaan vasta noin 1-5 vuoden tarkasteluhahlossa.
Lopulta Brexitissä oli kyse saarivaltion kansalaisten pyyteestä saada päättää itse omista tärkeistä asioista
Rehellisessä kansanäänestyksessä britit sanoivat sanansa ja eri osapuolet markkinoivat tavallansa kannattamaansa vaihtoehtoa.
Meilläkin ennen vaaleja luvataan 'viisi kaunista ja kymmenen hyvää' - ja noista harvoin toteutuu monikaan vaalilupaus - ehkä näinkin Englannissa - aika näyttää.
Kysymyksiä herättää laatumedian Brexit-negatiivinen käsitepoljento ja -uutisointiformaatti
Tulee sellainen olo, että tässä 'puretaan pahaa oloa - jätetyksi tulemisesta', kun kuitenkin Euroopan todellisuudessa kolmanneksi suurin talous irtautuu "EU-reviiristämme" - suurin toivein vaivalla luodusta puolipakkoavioliitosta
Kirjoitan omakohtaisesta kokemuksesta - ensimmäinen lapsemme syntyi 1981, poika - olin tuolloin nykymittarein nuori (olin ainoa mies äitiysvalmennuksessa) eli 24-vuotias. Seuraava - tyttö - syntyi 1988, eli olin 31-vuotias ja viimeiset kaksostytöt tulivat maailmaan vuonna 2013, tällöin olin jo kokenut ikämies eli 54-vuotias. Näistä muodostui käsitys "siitä oikeasta iästä" tulla isäksi.
Meillä ihmisilläkin on lopulta vain 1+1 todellista tehtävää - lisääntyä ja hoitaa täysillä yhteinen hedelmä, itsensä antaen kasvatukseen. Kasvatustaito lisääntyy iän myötä, mutta varovaisuus siinä sivussa. Nuorempana oli huolettomampi, ikään kuin vastuuta huomaamattomampi.
Oleellista mielestäni on päätös olla kestävä, sietävä ja muurinkin edessä malttava liitossa, josta yhteinen lapsi tehdään. Lapsi on viaton, kun putkahtaa maailmamme, jonka me aikuiset ollaan sotkettu innossamme saada enemmän (tämä sivuhyppäyskommenttina ympäristön tilasta, jonne lapsemme teemme).
Kasvatusvastuu on suurin syntymän jälkeinen tehtävämme
Nykyaikana on liikaa esimerkkejä, kun tämä tehtävä on karannut käsistä. Lapsi on yllättävän tarkka, seuraava ja oppia ottava - "heti pienestä pitäen". Esimerkin voima on merkittävä. Vastuunkanto on iän karttumisen myötä kasvava.
Tässä en voi kertoa kuin vain isän näkökulmia
Sen isänä huomasin, että äiti osaa kantaa osuutensa - oli ikä miltei mikä tahansa. Hienotunteisuussyistä en tuo tässä esille äitien ikiä. Sen voin todeta, että äidit ovat nuorempina valmiimpia ottamaan vastuuta. Isät ovat ikuisia reviiripuolustajia, ja se harhauttaa polkuja usein kauas kotoa - pesästä.
En ota kantaa äidin ikään, koska en osaa arvioida fyysisiä ominaisuuksia riittävän tarkoin, että niillä olisi jotain julkaisuarvoa. Se on kuitenkin selvää, että iästä riippumatta pari- ja perhesuhde ovat tärkeitä. Lapset ovat tarkkaavaisia ja odottavat näkevänsä perheen - yhtenäisenä, se luo turvaa.
Jälleen kysytään aikuismalttia, sietoa ja ymmärrystä erilaisuudesta. "Oikeaa ikää" en tiedä.
Jossittelu on sitten mukavaa, mutta opettaako se mitään?
Nokia oli (on?!) Suomen kruununjalokivi -näin tuumailtiin aikana, jolloin kiinalaisilla oli Nokia-merkkinen kännykkä taskuissaan - 250 miljoonalla yhtä aikaa! Tuo oli yhdelle valmistajalle merkittävä ennätys, jota on vaikea rikkoa tänään.
Nokia teki suurimmat voittonsa Kiinasta ja tuolloin Nokian pääjohtaja Jorma Ollila sai harvinaisen Pekingin kunniakansalaisen diplomin. Ollila oli sanonut: "Joskus voi olla tilanne että Nokiaa johtaa kiinalainen. Ei johtanut - vaan intialainen, jonka tapaa arvioidaan nyt kriittisesti.
Kiinalainen Huawei teki julkisuudelta piilossa ostotarjouksen koko Nokiasta - päätelaitteineen ja verkkoineen kaikkineen. Ei johtanut sopimukseen - niin tuosta maailman suurimmasta olisi tullut nimenä - Nokia-Huawei.
Huawein ostotarjous ei kantanut itäiseen menestystuuleen - tilalle valittiin usko läntisen puhurin voimaan - lähdettiin Microsoftin kelkkaan - myyden kännykät. Usko oli luja, vaikka tiedettiin että tuotekehitys oli jäänyt oivaltavasti tutkimustoiminnasta huolimatta amerikkalaisen Applen jalkoihin, joka toi "viippailun" kaiken maailman kansalaisille + paljon muuta käyttöä helpottavaa.
Huawei on tänään maailman suurin verkkotoimittaja, joka osaa kytkeä liiketoimintaansa myös päätelaitteet, vain Samsung kykenee nykyään samaan - tosin pienemmässä mittakaavassa verkkojen puolella.
Nokia joutuu myymään osia pois - saamme nähdä hylätäänkö nytkin Kiinasta tulevat ostotarjoukset
Voisimme olla varmoja, että Huawei on jälleen liikkeellä - haluten koko verkko-Nokian. Ehkä EU ja USA laittavat kovasti hanttiin, sillä tällöin tästä liitosta tulisi aivan liian suuri ja vaikuttava, sillä maailma verkottuu huimaa vauhtia - ja laboratorioissa oleva 6G räjäyttää "kaiken kaikkeen" - hyvänä vai huonona ratkaisuna; filosofit pohtikoot tätä.
Tietoverkkokehitys vaatii valtavat tuotekehitysvoimat! Kiinassa valmistuu joka vuosi 340 000 ylempää insinööriä, heistä moni siirtyy verkkotuotekehitykseen.
1
EU-eron puolesta äänestäneet britit huomaavat nyt, että he ostivat sian säkissä
Talousviisas Sixten Korkman sanoi taannoin, ettei euroon pitänyt mennä, mutta ei siitä voi erotakaan. No, meillä on euro ja "sika säkistä" nyt päivän valossa, jossa talous- ja finanssiasiantuntijat vääntelevät kättä - hyvä vai huono.
Britit halusivat itsenäisyyden tehdä kauppaa ja päättää omista asioista
Nyt Iso-Britannia on haluamassaan ja voi tehdä vapaasti haluamiaan kauppasopimuksia koko muun maailman kanssa, joka on ilman EU' ta väestöpopulaationa 7,46/7,9. EU edustaa ihmiskunnasta 0,44/7,9 - tosin EU' n ostovoimakyky on edelleen huomattavan suuri.
Nyt maaliskuussa 2021, kun tammikuu on vasta tilastoissa, emme voi määrittää 'sian säkissä oloa' - tietoa on aivan liian vähän. Samoin, kun huomattiin melkoinen joulukuu-tammikuu vähenemä, olisi se pitänyt projisoida aiempien vastaavien kuukausivertailujen kanssa - sekä huomioida Korona, mutta myös "uusi tuntematon" kun tullipaperit monimutkaistuivat "yhdessä yössä".
Odotellaan rauhaisasti tuonne vuoden puoliväliin ja tarkastellaan siten "sikaa säkissä"
Euronkin tulo meille (kansalta lopulta salassa) paljastui kaikessa hyödyssään kuin rajoittavuudessaan vasta noin 1-5 vuoden tarkasteluhahlossa.
Lopulta Brexitissä oli kyse saarivaltion kansalaisten pyyteestä saada päättää itse omista tärkeistä asioista
Rehellisessä kansanäänestyksessä britit sanoivat sanansa ja eri osapuolet markkinoivat tavallansa kannattamaansa vaihtoehtoa.
Meilläkin ennen vaaleja luvataan 'viisi kaunista ja kymmenen hyvää' - ja noista harvoin toteutuu monikaan vaalilupaus - ehkä näinkin Englannissa - aika näyttää.
Kysymyksiä herättää laatumedian Brexit-negatiivinen käsitepoljento ja -uutisointiformaatti
Tulee sellainen olo, että tässä 'puretaan pahaa oloa - jätetyksi tulemisesta', kun kuitenkin Euroopan todellisuudessa kolmanneksi suurin talous irtautuu "EU-reviiristämme" - suurin toivein vaivalla luodusta puolipakkoavioliitosta
2
Vanhat vanhemmat ovat lapsen etu
Meillä ihmisilläkin on lopulta vain 1+1 todellista tehtävää - lisääntyä ja hoitaa täysillä yhteinen hedelmä, itsensä antaen kasvatukseen. Kasvatustaito lisääntyy iän myötä, mutta varovaisuus siinä sivussa. Nuorempana oli huolettomampi, ikään kuin vastuuta huomaamattomampi.
Oleellista mielestäni on päätös olla kestävä, sietävä ja muurinkin edessä malttava liitossa, josta yhteinen lapsi tehdään. Lapsi on viaton, kun putkahtaa maailmamme, jonka me aikuiset ollaan sotkettu innossamme saada enemmän (tämä sivuhyppäyskommenttina ympäristön tilasta, jonne lapsemme teemme).
Kasvatusvastuu on suurin syntymän jälkeinen tehtävämme
Nykyaikana on liikaa esimerkkejä, kun tämä tehtävä on karannut käsistä. Lapsi on yllättävän tarkka, seuraava ja oppia ottava - "heti pienestä pitäen". Esimerkin voima on merkittävä. Vastuunkanto on iän karttumisen myötä kasvava.
Tässä en voi kertoa kuin vain isän näkökulmia
Sen isänä huomasin, että äiti osaa kantaa osuutensa - oli ikä miltei mikä tahansa. Hienotunteisuussyistä en tuo tässä esille äitien ikiä. Sen voin todeta, että äidit ovat nuorempina valmiimpia ottamaan vastuuta. Isät ovat ikuisia reviiripuolustajia, ja se harhauttaa polkuja usein kauas kotoa - pesästä.
En ota kantaa äidin ikään, koska en osaa arvioida fyysisiä ominaisuuksia riittävän tarkoin, että niillä olisi jotain julkaisuarvoa. Se on kuitenkin selvää, että iästä riippumatta pari- ja perhesuhde ovat tärkeitä. Lapset ovat tarkkaavaisia ja odottavat näkevänsä perheen - yhtenäisenä, se luo turvaa.
Jälleen kysytään aikuismalttia, sietoa ja ymmärrystä erilaisuudesta. "Oikeaa ikää" en tiedä.
3
Nokian ongelmat kestävät pitkään: osake halpeni sijoittajatapaamisen aikana kuusi prosenttia ja toimitusjohtaja kommentoi arvoituksellisesti menneisyyden ongelmia
Nokia oli (on?!) Suomen kruununjalokivi -näin tuumailtiin aikana, jolloin kiinalaisilla oli Nokia-merkkinen kännykkä taskuissaan - 250 miljoonalla yhtä aikaa! Tuo oli yhdelle valmistajalle merkittävä ennätys, jota on vaikea rikkoa tänään.
Nokia teki suurimmat voittonsa Kiinasta ja tuolloin Nokian pääjohtaja Jorma Ollila sai harvinaisen Pekingin kunniakansalaisen diplomin. Ollila oli sanonut: "Joskus voi olla tilanne että Nokiaa johtaa kiinalainen. Ei johtanut - vaan intialainen, jonka tapaa arvioidaan nyt kriittisesti.
Kiinalainen Huawei teki julkisuudelta piilossa ostotarjouksen koko Nokiasta - päätelaitteineen ja verkkoineen kaikkineen. Ei johtanut sopimukseen - niin tuosta maailman suurimmasta olisi tullut nimenä - Nokia-Huawei.
Huawein ostotarjous ei kantanut itäiseen menestystuuleen - tilalle valittiin usko läntisen puhurin voimaan - lähdettiin Microsoftin kelkkaan - myyden kännykät. Usko oli luja, vaikka tiedettiin että tuotekehitys oli jäänyt oivaltavasti tutkimustoiminnasta huolimatta amerikkalaisen Applen jalkoihin, joka toi "viippailun" kaiken maailman kansalaisille + paljon muuta käyttöä helpottavaa.
Huawei on tänään maailman suurin verkkotoimittaja, joka osaa kytkeä liiketoimintaansa myös päätelaitteet, vain Samsung kykenee nykyään samaan - tosin pienemmässä mittakaavassa verkkojen puolella.
Nokia joutuu myymään osia pois - saamme nähdä hylätäänkö nytkin Kiinasta tulevat ostotarjoukset
Voisimme olla varmoja, että Huawei on jälleen liikkeellä - haluten koko verkko-Nokian. Ehkä EU ja USA laittavat kovasti hanttiin, sillä tällöin tästä liitosta tulisi aivan liian suuri ja vaikuttava, sillä maailma verkottuu huimaa vauhtia - ja laboratorioissa oleva 6G räjäyttää "kaiken kaikkeen" - hyvänä vai huonona ratkaisuna; filosofit pohtikoot tätä.
Tietoverkkokehitys vaatii valtavat tuotekehitysvoimat! Kiinassa valmistuu joka vuosi 340 000 ylempää insinööriä, heistä moni siirtyy verkkotuotekehitykseen.