Puhutteleva, jopa maanitteleva HS-vastaavan päätoimittajan kirjoitus kosiskelee nuoria - no, sehän on selvää, että myös nuorta polvea tarvitaan tilaajiksi, sillä jos he jäävät pois niin kyseinen media näivettyy kokeneiden tilauslukijoiden poistuessa lukemattomien joukkoon.
Nuoret ovat tottuneet kulkemaan tieto taskussaan
Tosin tieto ja informaatio ovat kaksi eri asiaa ja näin nuoremmat, siis kokemattomamman ovat herkkiä tarkoitushakuisuudelle, manipulaatiolle jopa propagandalle. Noista muodostuu tiedonvälittäjälle melkoinen vastuu ja ongelmaksi syntyy se, ettei yleismaailmallisuutta ole, vaan toimittajuus edustaa aina omaa näkemysmaailmaa.
Näkemyksellisyys ja vastakkainasetteleva käsitteellisyys hyvin harvoin koskettelee hyväillen koko ihmiskuntaa. Täällä meillä esimerkiksi HS edustaa omaa läntistä maailmallisuutta, joka usein nokkii ja näykkii maailmallisuuden suuria enemmistöjä.
Talous on tänään ylipainottuneessa tilassa itse Elämää ja elinmahdollisuuksia tarkasteltaessa
Nykyinen läntinen talous innosti maailman suurimman - Kiinan nykyiselle kasvun huumalle, kannustettiihan heitä "menemään ja rikastumaan" -Deng Xiaoping
Meillä on vallinnut jo liian pitkään kasvuhokema, jota ohjailee ihmistä itseään kyllästävä näyttö- ja vertailutalous. Kaiken pitää kasvaa? Vain luontobiologia voi jatkuvasti kasvaa, siirtyäkseen aina itsessään täydelliseen biokiertoon - tätä me useimmat emme osaa.
Nuoret lukijat ovat jo pääsemässä tuon elollisvälttämättömyyden tiedon haltijoiksi; tässäpä haaste taloustietäjillemme!
Talous on lopulta vain ja ainoastaan luonnon omien resurssien harkittua käyttöä jota ohjaa keskimääräinen niukkuus, siis ominaisuus, jossa me ihmiset emme syö muille eliöille tarkoitettua varantoa. Vastuulaatumedia uustalousajattelussaan voisi nuoria opastaa luottamukseen kestävyydestä. jatkuvuudesta ja kierrättävyydestä.
Nuoret ovat huomisen tae
Toimittajat ovat uusien arkihaasteiden edessä. On löydettävä ohjenuorallisesti "kaikki näkökulmat" laatukattavuus!
Avaava vierailu, joka saa myötä kaikua kaikilta suunnilta!
Tunnetusti läntinen sotilasvoima meni ja hyökkäsi USA-johtoisesti Irakiin - kyseenalaisin syin vuonna 2003 - ilman mitään kansainvälisen yhteisön mandaattia. Hyökkäystä perusteltiin joukkotuhoase-epäilyin, joita ei sittemmin löytynytkään, mutta Irak saatiin kaaokseen.
Paavi Franciscus Vatikaanista tasoittaa nyt tietä kohden idän ja lännen vuoropuhelua - tältäkin osin, uskontojen vuorovaikutteisena keskusteluna
Kun Irakin maallinen johtaja Saddam Hussein tapatettiin oman valtion oikeusistuimessa, tapahtui ennakoitu - Irak vaipui sekaannukseen lähes kymmenenksi vuodeksi. Suurin kärsijä oli irakilainen itse, ja pisteeksi väkivallan päälle syntyi ISIS - tunnetuin seurauksin.
Nyt Vatikaani puhdistaa omaa kaapuaan avauksella, jolla voi olla 17 vuoden jälkeen merkittäviä seurauksia - rauhan saapumisena ja erityisesti läntisen sotakoneen taistelujoukkojen poistumisena, jättäen Irakin sisäisen asiahoidon irakilaisille itselleen.
Arabimaissa valtauskonnon Islamismin suuntaukset synnyttävät suuria ristiriitoja ja nämä tekijät eivät tänne länteen ja lännen uskonnoille kuin politiikalle kuulu - tämänkin asian muslimit osaavat hoitaa itse, vaikka se tuntuisi lännessä kuinka pahalta tahansa. Eivät muslimitkaan tulee sekaantumaan kristittyjen oppiristiriitoihin!
Paavi on nyt maailmallisella asialla, jonka lopputulos voi olla suuri, ja toivottavasti ei sellainen, että se loisi Irakin pienelle vähemmistöiselle kristikunnalle jotain sellaista, joka nostaa liiallista sopeumasta irtoavaa ylemmyyttä.
Paavi on rauhanlähettiläs - ja arvaan, ettei puutu ristilläkään muslimien omiin sisäisiin asioihin - ne eivät yksinkertaisesti kritistyille kuulu, ainakaan siltä osin, kun ne eivät suoraan kristillisyyden arkielämään liity.
Perinteisesti USA on ollut monien presidenttiensä myötä "hartaita Vatikaanin kävijöitä" - uskovaisuus on politiikassakin hyve, kuinka pinnallisena tahansa.
Jossain laulussa sanottiin, että 'vanhempien synnit periytyvät sukupolvien takaa'. Kuitenkin on varmaa, että kokemusmaailma on viimeisten neljän sukupolven aikana muuttunut huimasti.
Isovanhemmat jotka elivät jo ennen (useat vielä elävät) Talvi- ja Jatkosotaa, sodat sävyttivät asennemaailmaa voimalla. Tuolloin oli pakko voimistua asenteelliseen kapeikkoon- kansakunta oli liki ykseydessään puolustuskannalla - puolustamassa reviiriään, joka saatiin itsenäisyystunnustuksena 4.1.1918 - jonka jälkeen vielä muutama muistaa kuinka veli kävi veljeä vastaan.
On selvää, että kasvatusvastuu tapoineen on siirtynyt polvelta toiselle. Saamme oppimme vanhemmiltamme, yhteiskunnalta ja lähipiiriltä, missä kukin nyt sattuu vaikutteitaan saamaan.
Tänään eletään onnelassa, ei ole mitään ulkoista uhkaa - ainoa uhka on me omana itsenämme ja nuorten ajelehtimisessa, josta esimerkkinä on nyt paljon puhuttu Helsingin Koskela.
Olemme erkaantuneet monin osin vahvoja siteitä luovasta perhe- ja sukuyhteydestä, joka yhdistäjänä oli erityisen voimakasta vielä isovanhemmillemme ja heitä ennen kymmenille sukupolville.
Me elämme nyt irtolaisen aikaa - informaation, vaikutteen kuin intohimojen osalta. Meitä ohjaa myös yleinen verkottunut mielipide, josta luodaan hyveitä, ideaaleja kuin reviirit unohtavia kaikkinaisuuksia - ollaan ikään kuin maailman kansalaisia - olematta sitä kuitenkaan.
Ennen perhe ja suku suojeli omalla reviirillään omiaan. Talotkin olivat maalla perheittäin kehämuodossa - "susia ja muita petoja vastaan", keskellä se turvallinen piha, josta oli hyvä ponnistaa maailmalle, joka ei useimmiten jatkunut naapurikylää kauemmaksi.
Ennen uhat osattiin luetteloida, tosin viruksia ei tunnettu, kuoltiin vain "heikkouteen". Tänään tunnistetaan paljon uusia uhkia, mutta myös uusia mahdollisuuksia selvitä.
Turvallinen elämä luo inhimillisyyttä heikommassa asemassa olevia kohtaan, se on kuin velvollisuus, ettei oma yltäkylläisyys hävettäisi.
Molemmilla tavoilla tuottaa talouden eli lopulta ostovoimahallinnan kautta kasvua - on kiihtyvä yhtäläinen ongelma
Vaikka keskuspankit itsenäisesti loisivat kestävää rahoitusta - on tavoite selvä: Kasvu, joka yltyy aika-ajoin syvemmin ajattelemattomaksi kasvuhokemaksi.
Kun taas poliittinen järjestelmä - keskenään kilpaileva demokratia haluaa tuottaa - ainakin ennen vaaleja - kaikkea hyvää, mukavaa ja helpottavaa; lupaa sekin kasvua, joka juuri vaalien alla yltyy jopa kasvuhokemien maailmaksi luvattaessa viittä hyvää ja kymmentä kaunista.
Siis ongelmia luova systeemi on kummallakin tavalla - säädellysti kuin poliittisesti lupailuin, hamutessa ääniä ja kannatusta. Mutta mikä se on yhteinen ongelma onkaan. Siihen on helppo nykytietämyksellä antaa vastaus.
Meitä kaikkia, niin keskuspankkien virkahenkilöpäättäjiä kuin vapaan sanan poliittisen koneiston edustajia elättää lopulta aina luontobiologia - elinympäristömme, jonka hengitys jo nikottelee ja eloa tuottavan elämän monimuotoisuus yskii.
Talous nähdään kasvuna. Kaikki huutavat kasvua. Pitää saada hiukan kärjistäen lisää, nopeammin ja suuremmissa erissä. Tähän mennessä kaikki tuo "hyvä", siis kasvun "hyvä" on napattu biologisesta ympäristöstä.
Ihminen on sotkeutunut omassa lyhytnäköisessä kasvun huumassaan niin syvälle luontobiologiaan, että ilmentymät näkyvät jo "sokeimpienkin" aistimissa. Kasvutavoittelu on tehnyt jo tehtävänsä.
Mistä tuo vastuu kaiken elämästä voisi parhaiten ja nykyään jo nopeimmin syntyä?
Ihmisen keskinäinen käyttäytymismalli yhtenäistyy, kun näköpiiriin ilmestyy kaikille yhteinen uhka - nyt se on ovella ja ovi on jo auki. Mitä teemme, kun emme halua vieläkään vähentää, siis kaventaa ostovoimaamme eli rahan määrää saatavilla oleviin hyödykkeisiin kuin turhakkeisiin nähden.
On varmaa, että itse luontokoneisto ja meille usein osin tuntematon evoluutio tekee jo omia korjaussarjojaan hillitsemään itsekkyyttämme olla biotaseissa sokeuden kulkureitillä. Miksi emme ymmärrä biomassojen tasetta?
1
Lohenpunainen talousliite kertoo uskosta journalismiin ja nuoriin
Nuoret ovat tottuneet kulkemaan tieto taskussaan
Tosin tieto ja informaatio ovat kaksi eri asiaa ja näin nuoremmat, siis kokemattomamman ovat herkkiä tarkoitushakuisuudelle, manipulaatiolle jopa propagandalle. Noista muodostuu tiedonvälittäjälle melkoinen vastuu ja ongelmaksi syntyy se, ettei yleismaailmallisuutta ole, vaan toimittajuus edustaa aina omaa näkemysmaailmaa.
Näkemyksellisyys ja vastakkainasetteleva käsitteellisyys hyvin harvoin koskettelee hyväillen koko ihmiskuntaa. Täällä meillä esimerkiksi HS edustaa omaa läntistä maailmallisuutta, joka usein nokkii ja näykkii maailmallisuuden suuria enemmistöjä.
Talous on tänään ylipainottuneessa tilassa itse Elämää ja elinmahdollisuuksia tarkasteltaessa
Nykyinen läntinen talous innosti maailman suurimman - Kiinan nykyiselle kasvun huumalle, kannustettiihan heitä "menemään ja rikastumaan" -Deng Xiaoping
Meillä on vallinnut jo liian pitkään kasvuhokema, jota ohjailee ihmistä itseään kyllästävä näyttö- ja vertailutalous. Kaiken pitää kasvaa? Vain luontobiologia voi jatkuvasti kasvaa, siirtyäkseen aina itsessään täydelliseen biokiertoon - tätä me useimmat emme osaa.
Nuoret lukijat ovat jo pääsemässä tuon elollisvälttämättömyyden tiedon haltijoiksi; tässäpä haaste taloustietäjillemme!
Talous on lopulta vain ja ainoastaan luonnon omien resurssien harkittua käyttöä jota ohjaa keskimääräinen niukkuus, siis ominaisuus, jossa me ihmiset emme syö muille eliöille tarkoitettua varantoa. Vastuulaatumedia uustalousajattelussaan voisi nuoria opastaa luottamukseen kestävyydestä. jatkuvuudesta ja kierrättävyydestä.
Nuoret ovat huomisen tae
Toimittajat ovat uusien arkihaasteiden edessä. On löydettävä ohjenuorallisesti "kaikki näkökulmat" laatukattavuus!
2
Paavi Franciscus tapasi shiiamuslimien johtajan Irakissa
Tunnetusti läntinen sotilasvoima meni ja hyökkäsi USA-johtoisesti Irakiin - kyseenalaisin syin vuonna 2003 - ilman mitään kansainvälisen yhteisön mandaattia. Hyökkäystä perusteltiin joukkotuhoase-epäilyin, joita ei sittemmin löytynytkään, mutta Irak saatiin kaaokseen.
Paavi Franciscus Vatikaanista tasoittaa nyt tietä kohden idän ja lännen vuoropuhelua - tältäkin osin, uskontojen vuorovaikutteisena keskusteluna
Kun Irakin maallinen johtaja Saddam Hussein tapatettiin oman valtion oikeusistuimessa, tapahtui ennakoitu - Irak vaipui sekaannukseen lähes kymmenenksi vuodeksi. Suurin kärsijä oli irakilainen itse, ja pisteeksi väkivallan päälle syntyi ISIS - tunnetuin seurauksin.
Nyt Vatikaani puhdistaa omaa kaapuaan avauksella, jolla voi olla 17 vuoden jälkeen merkittäviä seurauksia - rauhan saapumisena ja erityisesti läntisen sotakoneen taistelujoukkojen poistumisena, jättäen Irakin sisäisen asiahoidon irakilaisille itselleen.
Arabimaissa valtauskonnon Islamismin suuntaukset synnyttävät suuria ristiriitoja ja nämä tekijät eivät tänne länteen ja lännen uskonnoille kuin politiikalle kuulu - tämänkin asian muslimit osaavat hoitaa itse, vaikka se tuntuisi lännessä kuinka pahalta tahansa. Eivät muslimitkaan tulee sekaantumaan kristittyjen oppiristiriitoihin!
Paavi on nyt maailmallisella asialla, jonka lopputulos voi olla suuri, ja toivottavasti ei sellainen, että se loisi Irakin pienelle vähemmistöiselle kristikunnalle jotain sellaista, joka nostaa liiallista sopeumasta irtoavaa ylemmyyttä.
Paavi on rauhanlähettiläs - ja arvaan, ettei puutu ristilläkään muslimien omiin sisäisiin asioihin - ne eivät yksinkertaisesti kritistyille kuulu, ainakaan siltä osin, kun ne eivät suoraan kristillisyyden arkielämään liity.
Perinteisesti USA on ollut monien presidenttiensä myötä "hartaita Vatikaanin kävijöitä" - uskovaisuus on politiikassakin hyve, kuinka pinnallisena tahansa.
US-presidentti Joe Biden kuuntelee Paavia?
3
Mummolassa käytetään rasistisia sanoja ja pönkitetään vanhoja sukupuolirooleja, lukija kirjoittaa – yksi lause voi estää asenteiden siirtymisen lapsille
Isovanhemmat jotka elivät jo ennen (useat vielä elävät) Talvi- ja Jatkosotaa, sodat sävyttivät asennemaailmaa voimalla. Tuolloin oli pakko voimistua asenteelliseen kapeikkoon- kansakunta oli liki ykseydessään puolustuskannalla - puolustamassa reviiriään, joka saatiin itsenäisyystunnustuksena 4.1.1918 - jonka jälkeen vielä muutama muistaa kuinka veli kävi veljeä vastaan.
On selvää, että kasvatusvastuu tapoineen on siirtynyt polvelta toiselle. Saamme oppimme vanhemmiltamme, yhteiskunnalta ja lähipiiriltä, missä kukin nyt sattuu vaikutteitaan saamaan.
Tänään eletään onnelassa, ei ole mitään ulkoista uhkaa - ainoa uhka on me omana itsenämme ja nuorten ajelehtimisessa, josta esimerkkinä on nyt paljon puhuttu Helsingin Koskela.
Olemme erkaantuneet monin osin vahvoja siteitä luovasta perhe- ja sukuyhteydestä, joka yhdistäjänä oli erityisen voimakasta vielä isovanhemmillemme ja heitä ennen kymmenille sukupolville.
Me elämme nyt irtolaisen aikaa - informaation, vaikutteen kuin intohimojen osalta. Meitä ohjaa myös yleinen verkottunut mielipide, josta luodaan hyveitä, ideaaleja kuin reviirit unohtavia kaikkinaisuuksia - ollaan ikään kuin maailman kansalaisia - olematta sitä kuitenkaan.
Ennen perhe ja suku suojeli omalla reviirillään omiaan. Talotkin olivat maalla perheittäin kehämuodossa - "susia ja muita petoja vastaan", keskellä se turvallinen piha, josta oli hyvä ponnistaa maailmalle, joka ei useimmiten jatkunut naapurikylää kauemmaksi.
Ennen uhat osattiin luetteloida, tosin viruksia ei tunnettu, kuoltiin vain "heikkouteen". Tänään tunnistetaan paljon uusia uhkia, mutta myös uusia mahdollisuuksia selvitä.
Turvallinen elämä luo inhimillisyyttä heikommassa asemassa olevia kohtaan, se on kuin velvollisuus, ettei oma yltäkylläisyys hävettäisi.
Tiedon kasvaessa hyväksymme maailmallisuutta.
4
Fiskaalinen dominanssi voi murtaa maailmantalouden 40 vuotta kestäneen perustuksen
Vaikka keskuspankit itsenäisesti loisivat kestävää rahoitusta - on tavoite selvä: Kasvu, joka yltyy aika-ajoin syvemmin ajattelemattomaksi kasvuhokemaksi.
Kun taas poliittinen järjestelmä - keskenään kilpaileva demokratia haluaa tuottaa - ainakin ennen vaaleja - kaikkea hyvää, mukavaa ja helpottavaa; lupaa sekin kasvua, joka juuri vaalien alla yltyy jopa kasvuhokemien maailmaksi luvattaessa viittä hyvää ja kymmentä kaunista.
Siis ongelmia luova systeemi on kummallakin tavalla - säädellysti kuin poliittisesti lupailuin, hamutessa ääniä ja kannatusta. Mutta mikä se on yhteinen ongelma onkaan. Siihen on helppo nykytietämyksellä antaa vastaus.
Meitä kaikkia, niin keskuspankkien virkahenkilöpäättäjiä kuin vapaan sanan poliittisen koneiston edustajia elättää lopulta aina luontobiologia - elinympäristömme, jonka hengitys jo nikottelee ja eloa tuottavan elämän monimuotoisuus yskii.
Talous nähdään kasvuna. Kaikki huutavat kasvua. Pitää saada hiukan kärjistäen lisää, nopeammin ja suuremmissa erissä. Tähän mennessä kaikki tuo "hyvä", siis kasvun "hyvä" on napattu biologisesta ympäristöstä.
Ihminen on sotkeutunut omassa lyhytnäköisessä kasvun huumassaan niin syvälle luontobiologiaan, että ilmentymät näkyvät jo "sokeimpienkin" aistimissa. Kasvutavoittelu on tehnyt jo tehtävänsä.
Mistä tuo vastuu kaiken elämästä voisi parhaiten ja nykyään jo nopeimmin syntyä?
Ihmisen keskinäinen käyttäytymismalli yhtenäistyy, kun näköpiiriin ilmestyy kaikille yhteinen uhka - nyt se on ovella ja ovi on jo auki. Mitä teemme, kun emme halua vieläkään vähentää, siis kaventaa ostovoimaamme eli rahan määrää saatavilla oleviin hyödykkeisiin kuin turhakkeisiin nähden.
On varmaa, että itse luontokoneisto ja meille usein osin tuntematon evoluutio tekee jo omia korjaussarjojaan hillitsemään itsekkyyttämme olla biotaseissa sokeuden kulkureitillä. Miksi emme ymmärrä biomassojen tasetta?