[ORIG] Joukossa yksin eläminen yksin ja ryhmässä - Yksineläjät ovat suuri ryhmä kaupungeissa, joissa asuntojen hinnat ajavat nuoret ihmiset yksiöihin; perhesuhdetta ei voida jo taloudellisten syiden vuoksi rakentaa. Maaseudulla yksinäisyys vaivaa vanhoja poikia emännän puutteessa, tilaa ollen koko talon verran.
Ihminen on sosiaalinen eläin, joka keskimäärin hakeutuu parisuhteeseen jatkaakseen omia geenejään uusiksi sukupolviksi kumppaninsa kanssa. Kaipuu yhteiseloon on päällimmäinen, mutta sisään kätkeytynyt piirre. Osa ihmisistä haluaa asua yksin, mutta ovat aktiivisia ryhmätoimijoita. Kaikki eivät halua katsoa toisen sukkia likapyykkikorissa.
Perheellinen yhteishenki katoaa jo nuoressa vaiheessa,
kun vanhemmat painavat töitä ja harrasteita, korkeintaan lapsi/ lapset viedään omiin harrasteisiin. Nuori oppii suurissa ryhmissä olemaan yksin kaivaten kuitenkin ryhmän tukea ja hyväksyntää. Jos ryhmäkuria esim. koulussa ei noudateta (markkinaesiintyminen ja -kelpoisuus mm. pukeutumisessa ja mielipiteissä) saattaa heikompi nuori heti elon alkuvaiheessa ajautua sivuraiteelle, jolloin ihminen ihmisten ympäröimänä erakoituu.
Vahva henkilö tekee itsestään selviytyjän ja ryhmäsääntöjen muodostajan sekä valvojan. Vahvoja ihmisiä on aina vähemmän kuin mukautujia. Hiljaisempi vaipuu ja luovuttaa. Yksinolija on näin syntynyt.
Yksineläjissä on myös aktiivisia ryhmätoimijoita …
niin työssä kuin vapaa-ajan toiminnoissa. Yksinasuville työyhteisö on kaikki kaikessa, koska sieltä ammennetaan yhteisöllisyys, joka on luontainen piirre ihmisissä jo vähintäänkin pariutumisviettinsä vuoksi. Työpaikkaromanssit ovat työyhteisöjen arkea. Tämän vuoksi on hyvin dramaattista erityisesti nuorille, jos he putoavat pois työyhteisöistä (tai eivät edes pääse sinne), tällöin katkeaa yksinasuvan nuoren viimeinenkin side yhteisöllisyyteen. Viimeiseksi oljenkorreksi jää harrasteet, ja ilman työtä niihin ei ole varaa.
[ORIG] Joukossa yksin eläminen yksin ja ryhmässä - Yksineläjät ovat suuri ryhmä kaupungeissa, joissa asuntojen hinnat ajavat nuoret ihmiset yksiöihin; perhesuhdetta ei voida jo taloudellisten syiden vuoksi rakentaa. Maaseudulla yksinäisyys vaivaa vanhoja poikia emännän puutteessa, tilaa ollen koko talon verran.
Ihminen on sosiaalinen eläin, joka keskimäärin hakeutuu parisuhteeseen jatkaakseen omia geenejään uusiksi sukupolviksi kumppaninsa kanssa. Kaipuu yhteiseloon on päällimmäinen, mutta sisään kätkeytynyt piirre. Osa ihmisistä haluaa asua yksin, mutta ovat aktiivisia ryhmätoimijoita. Kaikki eivät halua katsoa toisen sukkia likapyykkikorissa.
Perheellinen yhteishenki katoaa jo nuoressa vaiheessa,
kun vanhemmat painavat töitä ja harrasteita, korkeintaan lapsi/ lapset viedään omiin harrasteisiin. Nuori oppii suurissa ryhmissä olemaan yksin kaivaten kuitenkin ryhmän tukea ja hyväksyntää. Jos ryhmäkuria esim. koulussa ei noudateta (markkinaesiintyminen ja -kelpoisuus mm. pukeutumisessa ja mielipiteissä) saattaa heikompi nuori heti elon alkuvaiheessa ajautua sivuraiteelle, jolloin ihminen ihmisten ympäröimänä erakoituu.
Vahva henkilö tekee itsestään selviytyjän ja ryhmäsääntöjen muodostajan sekä valvojan. Vahvoja ihmisiä on aina vähemmän kuin mukautujia. Hiljaisempi vaipuu ja luovuttaa. Yksinolija on näin syntynyt.
Yksineläjissä on myös aktiivisia ryhmätoimijoita …
niin työssä kuin vapaa-ajan toiminnoissa. Yksinasuville työyhteisö on kaikki kaikessa, koska sieltä ammennetaan yhteisöllisyys, joka on luontainen piirre ihmisissä jo vähintäänkin pariutumisviettinsä vuoksi. Työpaikkaromanssit ovat työyhteisöjen arkea. Tämän vuoksi on hyvin dramaattista erityisesti nuorille, jos he putoavat pois työyhteisöistä (tai eivät edes pääse sinne), tällöin katkeaa yksinasuvan nuoren viimeinenkin side yhteisöllisyyteen. Viimeiseksi oljenkorreksi jää harrasteet, ja ilman työtä niihin ei ole varaa.
Opiskelijat ovat suuri yksineläjien ryhmä.