'Kansalainen Erkki/Liisa häärii toimistossa littunäyttönsä edessä, on jo iltamyöhä, mutta iltapäivän kokousmuistio pitää saada jakoon – ennen aamu kahdeksaa; työstä ei makseta ylityökorvausta eli se ei kirjaudu mihinkään. Kansalainen Liisa/Erkki istuu kahvilla työtoverinsa huoneessa ja käyvät läpi edellisen ”iltalomansa” saavutuksia – aika kuluu, palkka juoksee ja työt eivät etene ja kohta yt-riipii ja ”ulkoistaa” vapaaksi työvoimaksi'
Työ on aikaa, josta maksetaan palkkaa ja jota vasten annetaan oma aika työnantajan käyttöön
Me myymme siis itseämme – palkka ja/tai palkkio muodostuu sadoille tuhansille satojen erilaisten työehto- ja työsopimusten puitteissa. Näitä sopimuksia sorvataan koneistoissa, joissa on satoja virkakauluslaisia, kukin ajaen edunvalvontansa ytimiä, eli jäsenistönsä etuja ja oikeutta omaan byrokratiatehtävään.
Todellisuudessa työ on ajankäyttöä ['toiselle minuutti on toisen viisiminuuttinen' -olemme erilaisia, ja jälkemme vaihtelee]
Ajankäyttö on taas tehokasta tai tehotonta, ellei sitten jotain siltä väliltä. Meillä on keskimäärin 7,5 tunnin päivittäinen työssäoloaika. Tuosta ajasta tehdään sitten sitä kuuluisaa tehokasta ja tuottavaa työtä, jota määritellään kymmenin eri kriteerein. Nyt emme ole enää tehokkaita, näin kerrotaan.
Yksi työn kriteeri on tehollinen aika, jonka todellisuudessa teet;
... päivittäisiin rutiineihin menee osa ajasta, osa menee juoruiluun, odottamiseen ja käskyjen selvittämiseen, jotta syntyisi yhteinen ymmärrys mitä tehdään. Osa menee tehottomaan työnohjaukseen – siis työnohjauksen puuttumiseen. Me emme aina ole osaavia työnohjaajia – työnjohtajuudesta puhumattakaan.
Itse työprosessien suunnittelu on jatkuvassa kehityksessä ja sieltä on puristettavissa lisätehoa. Herää vain kysymys kuinka kauan pitää puristella ja miksi – lopulta. Kiire lakkaa viimeistään kuuden kannossa viimeiseen yksiöaravaan – hautausmaalle.
Työaika, ostovoima, riittävyys - niukkuus ja verot!
Viimeisen sadan vuoden aikana on koettu vähintäänkin neljä suurta pandemiaa Espanjantaudista vuonna 1921 aasialaiseen (1957) ja hongkongilaisen (1967) kautta tähän nykyiseen Koronaan. Toistaiseksi tämä talouksien ja kulutuksen kurittaja Korona on uhriluvuiltaan näistä pienin.
Globalisoitunut ja kasvuhokemaan orientoitunut maallismateriaalinen markkinatalous kouristelee, kun hyvin monet ovat jarruttaneet kulutustaan ja poliitikkojen (-kin) mielitavoite 'hyvinvoinnin lisääminen' saa kylmää vettä niskaansa.
Kun talous sakkaa herää poliitikko - on ryhdyttävä ajamaan omiensa ja omia etuja
Suomessa PM Sanna Marin' in NNV-hallitus on hallinnut Koronaa toistaiseksi hyvin ja lasku on suuri - velkavuori kasvaa ja tähän erityisesti oppositio on saanut tarttumaotteen - ehkä tietämättä, ettei tuota Koronavelkaa saateta osaltansa maksaa "koskaan takaisin". Poliittinen kriisi sillä kyllä saadaan aikaiseksi, kun taistellaan asemasta päättää ja hallita.
Suomessa ollaan menty 'Elämä ensin' linjauksella, siitä todisteena hyvin pienet uhriluvut - vertauksena vaikkapa Ruotsiin, jossa taas laumasuojaa tavoiteltaessa, haettiin oppia "Talous edellä" - kumpi pitkässä juoksussa on menestyksellisempi - onkin myöhempien aikojen poliitikkojen asia - päättää!
Nyt Suomessa opittiin virheistä, niistä vähäisistä
Nyt ollaan myös huolissaan taloudesta, sillä erilaisia vaaleja lähestyy. Poliitikot eivät monin osin vielä tiedosta kumpi on kansakunnalle tärkeämpää - Elämä vai Talous. Voisiko noita sekoittaa keskenään -kuuluu nyt kysymys.
Avuksi kiirehti EU-tasoinen jättivelanotto - pieni kuitenkin Atlantin takaiseen rahan jakoon nähden. FED USA' sta ei kursaillut - "kaikkea on ja raha[a]kin riittää"! US helikopteroi dollareita suoraan kansalaisen ostovoimaksi, oletuksella että "kaikkea on".
Suomi "osti kuudella eurolla kolme" - hyvä diili?
Mutta, jos tuo negatiivinen erotus katoaa hienostuneisiin taseilmiöihin? Ehkä emme maksa koskaan koko velkaa pois? Tämähän olisi poliitikoille mieluisaa?
Velan olemukseen on tullut uusi (vanha) piirre - valtioiden osalta. Maksetaanko niitä miten takaisin? Jos katsomme vapaan maailman demokratiajohtajaa Yhdysvaltoja, huomaamme sen liittovaltiovelan kasvaneen liki yhtäjaksoisesti ajasta, jolloin US-dollari irrotettiin presidentti Rikhard Nixonin aikana kultakannasta - Bretton Woodsissa.
Ennen rahalla oli monien valuuttojen osalta jokin liitos "reaali- eli tarpeellisuusmaailmaan". Kulta on ollut ja on edelleen turvasatama, miksiköhän - se ei kuitenkaan elätä ja pidä hengissä.
EKP' n edellinen pääjohtaja Mario Draghi totesi painokkaasti: "EKP' lta ei raha voi loppua"; tämä tarkoittanee sitä, että sitä voidaan aina tarpeellinen määrä "valmistaa" jaettavaksi eurobitteinä euromaiden sivupankkiverkostojen myötä valtioille ja ehkä yrityksille (FED USA'' ssa jakaa jo ilmaisshekkejä kansalaisille).
Ennen velka oli veli otettaessa, ja velipuoli maksettaessa
Talousajattelija professori Vesa Vihriälä totesi EKP' n ja-tai EU-Brysselin suuntaan ilmaisesta rahasta valtioille ja yrityksille, siksi tiukkaa taloustaantumaa Koronan pelätään aiheuttavan.
Entä Suomen ostama elvytysvelka niin sanotusti kuudella eurolla kolme - oliko se hyvä diili? Ei ollut perussuomalaisten eikä kokoomuslaisten mielestä, mutta miten käy lopulta velan maksu reaalimaailmassa?
Ehkä PM Sanna Marin tietää jo, ettei tuota 'kuuden ja kolmen erotusta' koskaan makseta takaisin, vaan se ikään kuin haihtuu nokkelien EKP-tasenikkareiden hienostuneisiin excel-kaavoihin uudesta tavasta nähdä ostovoima ja sen jako kriisissä. Onko nyt kriisi?
Mitä velka on?
Meillä on yksi velka, joka on dramaattinen; se on velka luontobiologialle, kun olemme ihmisinä onnistuneet sotkemaan vuosisatamiljoonaisen evoluution ohjastaman biomassakeskinäisyyden niin elävänä kuin kuolleena. Sekaannuimme elämän monimuotoisuuteen omalla itsekkäällä kasvuhokeman kulutustavallamme.
Söimme meitä kaikkia elättävän luontobiologian varahapelle, ja velanmaksun aika alkaa nyt, ja vääjäämättä.
Kiina edustaa ihmiskunnasta suhdelukuparilla 1,4/7,9 osuutta maailmallisuudestamme - yhdessä Intian kanssa lukupari on jo 2,8/7,9
Ympäristöjäljen jättö on myös yhä suurempaa - absoluuttisesti.
Maailman kulutuskello on kääntymässä 150 läntisen markkinatalousvuoden kulutusuralta itään - Kiinaan, joka on jo vuodesta 2016 alkaen ollut IMF' n tilastojen mukaan maailman suurin talous (bkt/PPP - ostovoimakorjattu bruttokansantuote).
Nykyisen Kiinan kellokääntäjä oli "kaiken muutoksen mahdollistaja" Deng Xiaoping, joka kannusti kansakuntaansa: "Menkää ja rikastukaa" - näin on käynyt, Kiina on suurin vientivaltio, ollen maailman liukuhihna valmistaen oikeastaan mitä tahansa, ruokkien läntistäkin kulutushalua.
Kaiken pitää kasvaa, näin hoetaan esimerkiksi lännestä ja tämän opin Kiina nappasi - perustellen omaa väestöllistä kokoaan maailmassamme, ihmisten maailmassa.
Korona pysäytti Kiinan hetkeksi, ja näin kiinalaiset huomasivat "taivaanrannan vuoret" - ilmanala oli kirkastunut, kun koneistot hidastuivat ja osin jopa pysähtyivät. Heräsi kysymys: "Mitä Deng lopulta tarkoitti kehotteella: "Menkää ja rikastukaa".
Kiina säästää, mutta sen sisäinen velka on länteen nähden megalomaaninen, mutta ulkoa on saajan asemassa - Kiinalle ollaan velkaa. Esimerkiksi US' n joukkovelkakirjoja on Kiinan pankeissa yli 1100 miljardin USD' n arvosta. Tuolla velkamassalla heilutellaan maailmallista finanssiasemaa, jos niin halutaan. Kiina ei halua.
Dengin kehote avasi silmät Kiinassa
Kiinan keskushallinnon käskystä Kiina on laitettu vihertymään - NASA' n satelliittikuvien mukaisesti amerikkalaisten näin päätellessä. Kiinassa on nähty jo huominen, jos yksi kiinalainen kuluttaa kuten yksi amerikkalainen - tuottaa se maapallon mittaisen katastrofin. Kiinan on kannettava vastuunsa.
Kiinassa on ymmärretty mitä päästöjälkien kumuloituvuus merkitsee ja mikä on yhden kansalaisen vastuu kulutusjälkenä - onneksemme yhden kiinalaisen päästöjälki on vielä "vähäinen" - läntiseen kuluttajaan nähden.
1
Espanja kokeilee nelipäiväistä työviikkoa, hallitus hyväksyi pilottihankkeen
'Kansalainen Erkki/Liisa häärii toimistossa littunäyttönsä edessä, on jo iltamyöhä, mutta iltapäivän kokousmuistio pitää saada jakoon – ennen aamu kahdeksaa; työstä ei makseta ylityökorvausta eli se ei kirjaudu mihinkään. Kansalainen Liisa/Erkki istuu kahvilla työtoverinsa huoneessa ja käyvät läpi edellisen ”iltalomansa” saavutuksia – aika kuluu, palkka juoksee ja työt eivät etene ja kohta yt-riipii ja ”ulkoistaa” vapaaksi työvoimaksi'
Työ on aikaa, josta maksetaan palkkaa ja jota vasten annetaan oma aika työnantajan käyttöön
Me myymme siis itseämme – palkka ja/tai palkkio muodostuu sadoille tuhansille satojen erilaisten työehto- ja työsopimusten puitteissa. Näitä sopimuksia sorvataan koneistoissa, joissa on satoja virkakauluslaisia, kukin ajaen edunvalvontansa ytimiä, eli jäsenistönsä etuja ja oikeutta omaan byrokratiatehtävään.
Todellisuudessa työ on ajankäyttöä
['toiselle minuutti on toisen viisiminuuttinen' -olemme erilaisia, ja jälkemme vaihtelee]
Ajankäyttö on taas tehokasta tai tehotonta, ellei sitten jotain siltä väliltä. Meillä on keskimäärin 7,5 tunnin päivittäinen työssäoloaika. Tuosta ajasta tehdään sitten sitä kuuluisaa tehokasta ja tuottavaa työtä, jota määritellään kymmenin eri kriteerein. Nyt emme ole enää tehokkaita, näin kerrotaan.
Yksi työn kriteeri on tehollinen aika, jonka todellisuudessa teet;
... päivittäisiin rutiineihin menee osa ajasta, osa menee juoruiluun, odottamiseen ja käskyjen selvittämiseen, jotta syntyisi yhteinen ymmärrys mitä tehdään. Osa menee tehottomaan työnohjaukseen – siis työnohjauksen puuttumiseen. Me emme aina ole osaavia työnohjaajia – työnjohtajuudesta puhumattakaan.
Itse työprosessien suunnittelu on jatkuvassa kehityksessä ja sieltä on puristettavissa lisätehoa. Herää vain kysymys kuinka kauan pitää puristella ja miksi – lopulta. Kiire lakkaa viimeistään kuuden kannossa viimeiseen yksiöaravaan – hautausmaalle.
Työaika, ostovoima, riittävyys - niukkuus ja verot!
2
Pandemian aiheuttama poliittinen kriisi on vasta tulossa
Globalisoitunut ja kasvuhokemaan orientoitunut maallismateriaalinen markkinatalous kouristelee, kun hyvin monet ovat jarruttaneet kulutustaan ja poliitikkojen (-kin) mielitavoite 'hyvinvoinnin lisääminen' saa kylmää vettä niskaansa.
Kun talous sakkaa herää poliitikko - on ryhdyttävä ajamaan omiensa ja omia etuja
Suomessa PM Sanna Marin' in NNV-hallitus on hallinnut Koronaa toistaiseksi hyvin ja lasku on suuri - velkavuori kasvaa ja tähän erityisesti oppositio on saanut tarttumaotteen - ehkä tietämättä, ettei tuota Koronavelkaa saateta osaltansa maksaa "koskaan takaisin". Poliittinen kriisi sillä kyllä saadaan aikaiseksi, kun taistellaan asemasta päättää ja hallita.
Suomessa ollaan menty 'Elämä ensin' linjauksella, siitä todisteena hyvin pienet uhriluvut - vertauksena vaikkapa Ruotsiin, jossa taas laumasuojaa tavoiteltaessa, haettiin oppia "Talous edellä" - kumpi pitkässä juoksussa on menestyksellisempi - onkin myöhempien aikojen poliitikkojen asia - päättää!
Nyt Suomessa opittiin virheistä, niistä vähäisistä
Nyt ollaan myös huolissaan taloudesta, sillä erilaisia vaaleja lähestyy. Poliitikot eivät monin osin vielä tiedosta kumpi on kansakunnalle tärkeämpää - Elämä vai Talous. Voisiko noita sekoittaa keskenään -kuuluu nyt kysymys.
Avuksi kiirehti EU-tasoinen jättivelanotto - pieni kuitenkin Atlantin takaiseen rahan jakoon nähden. FED USA' sta ei kursaillut - "kaikkea on ja raha[a]kin riittää"! US helikopteroi dollareita suoraan kansalaisen ostovoimaksi, oletuksella että "kaikkea on".
Suomi "osti kuudella eurolla kolme" - hyvä diili?
Mutta, jos tuo negatiivinen erotus katoaa hienostuneisiin taseilmiöihin? Ehkä emme maksa koskaan koko velkaa pois? Tämähän olisi poliitikoille mieluisaa?
3
Onko velkaloukku pommi vai suutari?
Ennen rahalla oli monien valuuttojen osalta jokin liitos "reaali- eli tarpeellisuusmaailmaan". Kulta on ollut ja on edelleen turvasatama, miksiköhän - se ei kuitenkaan elätä ja pidä hengissä.
EKP' n edellinen pääjohtaja Mario Draghi totesi painokkaasti: "EKP' lta ei raha voi loppua"; tämä tarkoittanee sitä, että sitä voidaan aina tarpeellinen määrä "valmistaa" jaettavaksi eurobitteinä euromaiden sivupankkiverkostojen myötä valtioille ja ehkä yrityksille (FED USA'' ssa jakaa jo ilmaisshekkejä kansalaisille).
Ennen velka oli veli otettaessa, ja velipuoli maksettaessa
Talousajattelija professori Vesa Vihriälä totesi EKP' n ja-tai EU-Brysselin suuntaan ilmaisesta rahasta valtioille ja yrityksille, siksi tiukkaa taloustaantumaa Koronan pelätään aiheuttavan.
Entä Suomen ostama elvytysvelka niin sanotusti kuudella eurolla kolme - oliko se hyvä diili? Ei ollut perussuomalaisten eikä kokoomuslaisten mielestä, mutta miten käy lopulta velan maksu reaalimaailmassa?
Ehkä PM Sanna Marin tietää jo, ettei tuota 'kuuden ja kolmen erotusta' koskaan makseta takaisin, vaan se ikään kuin haihtuu nokkelien EKP-tasenikkareiden hienostuneisiin excel-kaavoihin uudesta tavasta nähdä ostovoima ja sen jako kriisissä. Onko nyt kriisi?
Mitä velka on?
Meillä on yksi velka, joka on dramaattinen; se on velka luontobiologialle, kun olemme ihmisinä onnistuneet sotkemaan vuosisatamiljoonaisen evoluution ohjastaman biomassakeskinäisyyden niin elävänä kuin kuolleena. Sekaannuimme elämän monimuotoisuuteen omalla itsekkäällä kasvuhokeman kulutustavallamme.
Söimme meitä kaikkia elättävän luontobiologian varahapelle, ja velanmaksun aika alkaa nyt, ja vääjäämättä.
4
Kiinassa voi alkaa pian kaikkien aikojen kulutusjuhla
Ympäristöjäljen jättö on myös yhä suurempaa - absoluuttisesti.
Maailman kulutuskello on kääntymässä 150 läntisen markkinatalousvuoden kulutusuralta itään - Kiinaan, joka on jo vuodesta 2016 alkaen ollut IMF' n tilastojen mukaan maailman suurin talous (bkt/PPP - ostovoimakorjattu bruttokansantuote).
Nykyisen Kiinan kellokääntäjä oli "kaiken muutoksen mahdollistaja" Deng Xiaoping, joka kannusti kansakuntaansa: "Menkää ja rikastukaa" - näin on käynyt, Kiina on suurin vientivaltio, ollen maailman liukuhihna valmistaen oikeastaan mitä tahansa, ruokkien läntistäkin kulutushalua.
Kaiken pitää kasvaa, näin hoetaan esimerkiksi lännestä ja tämän opin Kiina nappasi - perustellen omaa väestöllistä kokoaan maailmassamme, ihmisten maailmassa.
Korona pysäytti Kiinan hetkeksi, ja näin kiinalaiset huomasivat "taivaanrannan vuoret" - ilmanala oli kirkastunut, kun koneistot hidastuivat ja osin jopa pysähtyivät. Heräsi kysymys: "Mitä Deng lopulta tarkoitti kehotteella: "Menkää ja rikastukaa".
Kiina säästää, mutta sen sisäinen velka on länteen nähden megalomaaninen, mutta ulkoa on saajan asemassa - Kiinalle ollaan velkaa. Esimerkiksi US' n joukkovelkakirjoja on Kiinan pankeissa yli 1100 miljardin USD' n arvosta. Tuolla velkamassalla heilutellaan maailmallista finanssiasemaa, jos niin halutaan. Kiina ei halua.
Dengin kehote avasi silmät Kiinassa
Kiinan keskushallinnon käskystä Kiina on laitettu vihertymään - NASA' n satelliittikuvien mukaisesti amerikkalaisten näin päätellessä. Kiinassa on nähty jo huominen, jos yksi kiinalainen kuluttaa kuten yksi amerikkalainen - tuottaa se maapallon mittaisen katastrofin. Kiinan on kannettava vastuunsa.
Kiinassa on ymmärretty mitä päästöjälkien kumuloituvuus merkitsee ja mikä on yhden kansalaisen vastuu kulutusjälkenä - onneksemme yhden kiinalaisen päästöjälki on vielä "vähäinen" - läntiseen kuluttajaan nähden.