tiistai 27. elokuuta 2019

Ilkka Luoman HS-kommentit 27082019 - VIII


Kommentoija itse


27082019

...
  • 1

  • Osakkeet alkoivat kallistua Trumpin ilmoitettua Kiinan halusta jatkaa kauppa­neuvotteluja – HS seuraa pörssipäivää hetki hetkeltä

    Ilkka Luoma 
    Kerrotaan, että US-pr. Donald Trump seuraa erityisen tarkasti pörssikursseja - ehkä oman/ sukulaistensa tai hyvien liikeystäviensä vuoksi ja myötä. Mene ja tiedä, mutta seuraa kuitenkin. 

    Sekin tiedetään, että prosenteissa pienet muutokset ovat herkkua pörsipelureille - diilimiehille, joksi Trump halunnee myös itsensä lukea. Emme tiedä millainen sijoitusalkku Trumpilla itsellään on, tai hänen tyttärellään, pojallaan ja jopa vävyllä Jared Kushnerilla. 

    Se jo tiedetään, että Trump itse "säätää" pörssikursseja puheillaan, twiiteillään - edestakaisin - pienin prosentein, mutta nuo muutamat prosentit ovat suurta rahaa, kun pyöritellään miljoonia, ehkä kymmeniä - jopa satoja miljoonia. 

    Miten Trumpin mahdollinen esi-informaatio kulkee, kun hän päättää twiitata, että nostan Kiinan tulleja tai kun hän kertoo, että Kiinan presidentti Xi Jinping on hieno ja fantastinen mies ja nyt tuntuu siltä, että neuvottelut alkavat taas - ja näinhän noita pörssikursseja muutellaan - ylös alas. 

    Kertooko Trump etukäteen jollekin jotain huomisen aamun twiitistä, jossa päättää taas korottaa tulleja ... antaako hän tahattomasti indikaatioita myynti- ja ostotilanteisiin? Emme tiedä, mutta rehtinä presidenttinä hän ei niin tee. Eihän? 

    Se on selvää, että osakekurssit sahaavat ylös alas Trumpin twiittitehtaan tahdissa. Kuka tai ketkä hyötyvät - yleensä pörssipelurit suurin pääomin voittavat ja tavallinen kansa häviää ...
  • 2 - 2

  • Rakennusmiesten työtä seurattiin kameralla: vain murto-osa ajasta käytetään varsinaiseen rakentamiseen

    Ilkka Luoma 
    2 - Itse työprosessien suunnittelu on jatkuvassa kehityksessä ja sieltä on puristettavissa lisätehoa. 

    Herää vain kysymys kuinka kauan pitää puristella ja miksi – lopulta. Kiire lakkaa viimeistään kuuden kannossa viimeiseen yksiöaravaan – hautausmaalle. 
    Me tuhlaamme työaikaa – olemmeko aikavarkaita? 

    Jokainen voi rehellisesti itselleen laskea päivittäisen todellisen tehotyöajan. Vai merkitseekö se sitä, että ”kun on sopeuduttu johonkin” - ei sitä muuttaa voi. Kuuluvatko työajalliset luppotauot pelin henkeen? 
    Pitääkö työnantajan maksaa tyhjäkäynnistä? Onko tyhjäkäynti sosiaalista seurustelua, joka parantaa työilmapiiriä, jolla on taas kiistaton yhteys työn tuottavuuteen ja työssä viihtyvyyteen! 

    Mitä siis työaika merkitsee? 

    Se merkitsee päivittäistä työaikaa, se merkistee viikottaista – ja vuosittaista sekä ennen kaikkea elinaikaista työaikaa – tehollisena. Mikä on se määrä työtä, että voi kunniallisin mielin lähteä eläkkeelle ja minkä kokoisella eläkkeellä – viittaus vuorineuvoksien uutisoituihin Portugaliin eläkepakomuuttoihin? 

    … 
    Naiset tunnetusti synnyttävät ja hoitavat paljolti lasten kasvatuksen, 

    ... tosin tähän on miehet integroitumassa jo sangen mukavasti. Naisten elinikäinen työaika vähenee äitiysloma- ja hoitovapaavuosien myötä – tuosta muuten johtuvat osin myös palkka-erot, kokonaisajatteluna. Pitäisikö tämä synnyttäminen jotenkin kompensoida työaika- ja palkkausasioissa? Eikö naisen euro voi olla sama kuin miehellä – tekeehän nainen sen evoluution merkittävimmän työn – synnyttää ja usein kasvattaa. 

    Entä se työaika? 

    Mikä on riittävästi ja mikä taas ei riitä? Helppoa kuin heinän teko. Silloin työaika on kohdallaan, kun työntekijä viihtyy, on oppivainen ja haluaa omaksua uutta sekä kantaa vastuuta työpaikassa vähintään omastansa –
  • 2 - 1

  • Rakennusmiesten työtä seurattiin kameralla: vain murto-osa ajasta käytetään varsinaiseen rakentamiseen

    Ilkka Luoma 
    Työaika - Work Time 

    Valtapoliitikot, media ja toverit kuin työnantajatkin vääntävät kättä työajasta, joka on kuulemma meillä Euroopan lyhyintä 1] – tai toverit kertovat, ettei pidä paikkaansa, kun katsotaan viikottaista työaikaa – ja väittely jatkuu ... 

    [ … kansalainen Erkki/Liisa häärii toimistossa littunäyttönsä edessä, on jo iltamyöhä, mutta iltapäivän kokousmuistio pitää saada jakoon – ennen aamu kahdeksaa; työstä ei makseta ylityökorvausta eli se ei kirjaudu mihinkään. Kansalainen Liisa/Erkki istuu kahvilla työtoverinsa huoneessa ja käyvät läpi edellisen ”iltalomansa” saavutuksia – aika kuluu, palkka juoksee ja työt eivät etene ja kohta yt-riipii ja ”ulkoistaa” vapaaksi työvoimaksi … ] 

    Työ on aikaa, josta maksetaan palkkaa ja jota vasten annetaan oma aika työnantajan käyttöön. Me myymme siis itseämme – palkka ja/tai palkkio muodostuu sadoille tuhansille satojen erilaisten työehto- ja työsopimusten puitteissa. Näitä sopimuksia sorvataan koneistoissa, joissa on satoja virkakauluslaisia, kukin ajaen edunvalvontansa ytimiä, eli jäsenistönsä etuja ja oikeutta omaan byrokratiatehtävään. 

    Todellisuudessa työ on ajankäyttöä 
    [ … 'toiselle minuutti on toisen viisiminuuttinen' … - olemme erilaisia, ja jälkemme vaihtelee … ] 

    Ajankäyttö on taas tehokasta tai tehotonta, ellei sitten jotain siltä väliltä. Meillä on keskimäärin 7,5 tunnin päivittäinen työssäoloaika. Tuosta ajasta tehdään sitten sitä kuuluisaa tehokasta ja tuottavaa työtä, jota määritellään kymmenin eri kriteerein. Nyt emme ole enää tehokkaita, näin kerrotaan 3] 

    Yksi työn kriteeri on tehollinen aika, jonka todellisuudessa teet; 

    ... päivittäisiin rutiineihin menee osa ajasta, osa menee juoruiluun, odottamiseen ja käskyjen selvittämiseen, jotta syntyisi yhteinen ymmärrys mitä tehdään. Osa menee tehottomaan työnohjaukseen – siis työnohjauksen puuttumiseen. Me emme aina ole osaavia työnohjaajia – työnjohtajuudesta puhumattakaan. 

    1] Euroopan lyhin työviikko! [?] ~ http://www.hs.fi/kotimaa/a1438657437505 -
  • 4 - 2

  • Kullan hinta nousi korkeimmilleen kuuteen vuoteen

    Ilkka Luoma 
    2 - Nyt keskuspankit painavat kilpaa rahaa, 

    jotta kreikkalaistenkin velat saadaan nollattua ilman että eurokansalaisten ostovoima muualla järkkyy – olemattomista vakuuksista ja takuuksista huolimatta 8]. Kun on riittävä usko setelin arvoon ja luottamus pitää, on seteliraha ja pankeissa sen rinnakkaisveli bittiraha aivan ok. Entä sitten, kun seteleitä ja bittirahaa on niin paljon, että sähkö maksaa 100 euroa kilowattitunnilta tai hernekeittopurkki 55 euroa? 

    Edelleenkin setelit ovat vitamiinittömiä eikä niissä hivenaineita ole nimeksikään – 

    bittirahaa ei voi mitenkään pukea päälle, ne ovat vain tulosteissa ja kuvaruuduilla musteen, sähkön ja fotonien merkintöjä ostovoimasta, jolle on y-tunnus tai sosiaaliturvatunnus. 

    Kulta on arvokas metalli, puhdas ja lisäaineeton 

    Säilyvä arvokkuutensa vuoksi ja niukkuuden hallitsema alkuaine, jota on maapallomme kokonaismassasta vain häviävän pieni hippunen – juuri sen kokoinen hippu, että siihen on helppo sitoa ostovoima ja setelin arvo – onko näin paluu kultarinnastettuun setelistöön ja valuuttaan hiljalleen tosiasia? 

    Kiina haluaa omalle valuutalleen kansainvälistä tunnustusta 

    Kiinan valuutta juan on noussut koko ajan hiljalleen, vaikkapa US-dollariin nähden. Se on ollut mukava, pikkutuottoisa sijoitus rauhallisena valuuttapelinä ja sen arvonkehitys on varsin ennustettua. On arveltu, että Kiina ja Venäjä siirtyvät käyttämään keskinäisessä kaupassaan juaneita – dollarien ja ruplien sijasta. Syntyykö Kiinan juanista maailmanvaluutta US-dollarin rinnalle? Syntyyhän se, koska Kiina on on jo maailman suurin talous – pariteettikorjattuna (IMF). 

    … 
    Kultakanta suitsii kulutusta ja ripeyttää ympäristön toipumista 

    Kultakannasta irtoaminen mahdollisti ympäristöongelmiin nähden hallitsemattoman talous- ja kulutuskasvun. Kasvuhokema sai siivet alleen, kun sidos kultaan katkaistiin – tosin jäänteenä keskuspankeillä on kultakantoja – Suomellakin; missähän tuo kulta mahtaa sijaita? 

    Hallitsematon kasvu oli ympäristöllemme tuhoisa!
  • 4 - 1

  • Kullan hinta nousi korkeimmilleen kuuteen vuoteen

    Ilkka Luoma 
    Takaisin kultakantaan – vastikkeettomat setelit ja bittiraha vääristävät reaalitaloutta! 

    2014 - Maailmassa eletään vielä paljolti US-dollarin vaihdannassa, luottamuksessa ja ostovoimavirroissa. USA:n liittovaltion jatkuva velkaantuminen lisäävät epäluottamusta jenkkidollariin, erityisesti idässä – omassa valuuuttakriisissään painivalla Venäjällä ja maailman suurimmaksi taloudeksi kohonneessa Kiinassa. 

    [ … toistaiseksi hädän hetkellä setelirahana arvoa antaa USD, seuraavaksi on jo kohonnut EKP:n euro, vaikka sitä painetaaan setelikoneet punaisina – sen kummemmin sitomista mihinkään kiinteämpään – meneillään on setelirahoitus, johon Brysseliin paennut Jyrki Katainen de facto salkuttomana komissaarina ottaa osaa niin kutsutulla 300 miljardin euron sijoitus- ja elvytyspaketilla … ] 

    USA luopui dollarinsa kultasidonnaisuudesta edesmenneen presidentti Rickhard Nixonin aikana. Moderni kasvuhokematalous oli tullut jarrunsa eteen – piti vapauttaa setelit sidoksista, jotta niitä voidaan FED´inkin toimesta painaa riittäviä määriä, jotta kansalaisten ja maailman kulutus lähtee reippaaseen kasvuun. Uskottiin luottamuksen paperisilppuun pitävän. 

    Kauan aikaa sitten ei ollut seteleitä, niillä ei ollut konkreettista arvoa; ei voinut syödä tai muutoin hyödyntää. Oravannahkoista sai sentään turkin pakkasta vastaan. Lopulta vaikkapa meillä Suomenniemellä Ruotsin vallan aikaan plootut (=kolikot) kasvoivat niin suuriksi, että niitä piti kuljetella hevoskärryillä. 

    Superinflaation ihmemaassa Saksassa 1920 -luvulla 
    [ Saksan hyperinflaatio 1923 ~ http://fi.wikipedia.org/wiki/Hyperinflaatio - ] 

    … aamulla ruisleipä maksoi kottikärryllisen setelirahaa ja iltapäivällä jo kaksi kottikärryllistä. Postimerkistäkin piti pulittaa miljoonia markkoja. Seteliraha oli menettänyt arvonsa – sitä ei voinut syödä, eikä siitä saanut turkkia pakkasta vastaan>2 


  • 6

  • Puoluetukea tulisi suunnata poliittiseen journalismiin

    Ilkka Luoma 
    Puoluetuki suunnataan "koko kansan rehelliseksi vaalirahaksi!" 

    Vain pienet vähemmistöt hyötyvät verovaroista maksettavasta puoluetuesta. Vielä vähemmän arkikansalaisia kiinnostaa puolueiden lehdistötuki. Näitä tukimuotoja jaetaan vuosittain noin 34 miljoonaa euroa (v. 2013) – koska eduskunta niin päättää. Eduskunnassa on vain puolueiden edustajia. 

    Viime aikojen äänestysprosentti on ollut 65-71 prosentin luokkaa - siis poliittisten järjestelmien ulkopuolelle jää enemmän ihmisiä kuin kahden suurimman puolueen kannatus on yhteensä. Esimerkiksi Kokoomuksen todellinen kannatus on noin reilu 13 prosenttia, kun saavutettu äänimäärä projisoidaan äänioikeutettuihin. 

    Kansalaiset ovat laajasti menettäneet uskonsa perinteelliseen puoluepolitiikkaan – kysynpä vain kuinka paljon lukijoita on puolueiden äänenkannattajilla – niitähän sponsoroidaan yhteisistä verovaroista noin 18 miljoonalla eurolla – vuosittain. 

    Persut ovat kautta aikain vaatineet puoluetuen poistoa – 

    ... nyt kun jyrähti jytky eduskuntavaaleista vuonna 2011, ollaankin oltu hiljempaa. Voisin arvata, että jos puoluetuki puoluelehdistötukineen kallupoidaan, niin suurin osa kansasta poistaisi ne. On myöskin turhaa vedota median monipuolisuuteen ja moniarvoisuuteen. Kyllä kansa itse omassa sosiaalisessa mediassaan pitää huolen laajakirjoisesta moniarvoisuudesta! 

    Koko kansan rehellinen vaaliraha! 

    Puoluetuki voidaan korvata koko kansan rehellisellä vaalituella eli äänestysrahalla 1]. Jaamme jokaiselle uurnaan lippunsa pudottaneelle 10 euroa puhtaana käteen – per heti, tai tilille, jos niin halutaan. Tuolla rahalla nostetaan varmasti äänestysprosenttia, tosin ”aku-ankkojen ja kirkkoveneiden koreagrafiat” lisääntyisivät kansantaiteena äänestyslipukkeissa. 

    Rehti vaaliraha rahoitetaan poistamalla puoluetuet
    >


  • 7

  • 80 vuotta sitten tehty vuosisadan diili naulitsi monen kansan kohtalon

    Ilkka Luoma 
    Markku Lehto: Suosittelisin lukemaan myös J.K.Paasikiven kirjan Toimintani Moskovassa ja Suomessa 1939 - 41.

    Tuossa kirjassa Paasikivi kuvaa yksityiskohtaisesti kuinka yksin jäänyt Suomi oli puun ja kuoren välissä neuvottelemassa Neuvostoliiton kohtuuttomista aluevaatimuksista. Paasikivihän oli kahteen otteeseen , ennen Talvisotaa ja Talvisodan jälkeen, Moskovassa vetämässä neuvotteluita.

    Viimeistään välirauhan 1940 - 41 aikaisissa neuvotteluissa Paasikivellekin paljastui Neuvostoliiton perimmäiset tavoitteet Suomenkin osalta.

    Olisihan Suomi voinut tehdä samoin kun Viro. Silloin meidänkin kylmänsodan jälkeinen historia olisi ollut "hieman" toisenlainen.
    Tarkennan tuon Max Jakobsonin kirjan kohdalta luvun 7 (sivulta 220 -), jossa kerrotaan ilman poliittista painetta miten tapahtumat etenivät 1937 lukien - kiintoisa luku, jossa mystinen Josif Stalinin henkilökohtainen lähettiläs Jartsev edustikin merkittävää roolia, jota um. Eljas Erkko ei halunnut ottaa edes vastaan. Tuo Maxin kirja on Otavan julkaisu vuodelta 1999. 

    Maa-aluevaihdokset ennen Mainilaa olivat erittäin kohtuulliset, jos katsomme tilannetta maaliskuun lopulla 1940 ja uudestaan syyskuussa 1944. C.G.E. Mannerheimin mukaan Stalin olisi vuoden 1939 syksyllä jopa voinut antaa periksi Hankoniemen osalta -Mannerheim totesi. 

    Meidän virhe oli turhanpäiväinen aikailu - Saksan kolmas valtakunta ajoi ohi paktinsa kautta - Stalinin ei enää tarvinnut Suomen myötämielisyyttä yhteistyölle. 

    Pieni yksityiskohta aivan Talvisodan alun aatosta (Mainilan jälkeen!) löytyy Tieteessä tapahtuu -lehdestä 1/2015 - Urho Kekkonen ja Pakaslahti ... ~ https://docplayer.fi/20341222-Yksinaisen-miehen-talvisota.html - Ote: " ... Tämä viimeinen yritys myöhästyi hallituksen vitkastelun takia, ja niin Neuvostoliitto ehti irtisanoa diplomaatti-suhteet. Muutamia tunteja myöhemmin se aloitti sotatoimet Suomea vastaan. ... "
  • 8

  • 80 vuotta sitten tehty vuosisadan diili naulitsi monen kansan kohtalon

    Ilkka Luoma 
    Kiintoisa kysymys on se miksi Molotov-Rippentrop paktin salaisessa osassa Suomi sijoitettiin Baltian maihin! Siihen on syynsä, mutta mikä? Vastaus löytyy osin Max Jakobson kirjasta Väkivallan vuodet I, Otava. 

    Samassa kirjassa Jakobson kertoo Talvisodan olleen mahdollisesti vältettävissä, mutta - hiukan oikaisten - C.G.E. Mannerheimia, J.K. Paasikiveä ja Rudolf Waldenia ei syksyn 1939 Suomen hallitus kuunnellut. Jakobsonin kirja toteaa Paasikiven nimenneen Talvisodan (Eljas) Erkon sodaksi (ulkoministeri).
...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti